Torstaina heräilin puolilta päivin ja aamupalaa rähmäisin silmin katsellessa mietiskelin, että mitenköhän virtaa riittää päivän melontoihin. Edellinen yritys Ylä-Raumalla keskeytyi heti alkuunsa ja univelkaa ehti Lillehammerin kierroksesta kertyä. Matkaväsymyksestä ja päivärytmin sekoamisesta johtuen blogin kirjoittaminenkin viivästyi.
Rokka lähti meille shuttlebunnyksi ja näytin matkalla mistä pääsisi katsomaan pätkän kiintoisimmat möläykset jalkapelillä. Ensimmäisessä koskessa edellisenä päivänä otettu sakkokierros kummitteli takaraivossa, eikä noin kuution kasvanut virtaama (+10 %) tehnyt paikkaa yhtään helpommaksi.
Linja piti suht hyvin.. Puhkaisin honton tällä kertaa turhankin vauhdilla enkä ehtinyt ottamaan parasta linjaa kattilan kohdalla, mutta pienellä kolistelulla vasempaan kallioon päästiin pystyssä jatkamaan.
Kakkoskoski meni mukavasti, rannalta löytyi myös edellispäivänä kadonnut slingi. Levähdyspaikan koskessa oli yleisöä, mutta 13 kuution virtaama ei aiheuttanut tällä kertaa sirkusta tähän jännään pikku droppiin.
Mini-Hukan yläpuolella oleva 2 metrin droppi oli helposti laskettavassa kunnossa. Paikka on syytä käydä saaresta käsin katsomassa, jotta pääsee hyvälle booffilinjalle. Paikka kuumottaa aina pikkuisen itseäni, onpahan edelliset uintini peräisin putouksen alta kesältä 2008. Eikä painetta helpota tieto siitä, että dropista noin 50 metriä alempana on 5 metrinen Mini-Huka -putous.
Laskut meni hyvin ja päästiin ylädropin jälkeen rantautumaan katsomaan alempaa, varsinaista putousta.

Jukka Kortesoja laskemassa Mini-Hukan yläpuolella olevaa pienempää putousta
Itse Mini-Hukan lasku noudatti tuttua kaavaa tältä viikolta; Maisteri Ollikainen laskee ensimmäisenä, ilman että alla on ketään vesillä, kaatuu, ui ja reskuttaa itse itsensä. Itse tuli otettua tässä välissä pienet vapaauintiharjoitukset kun ei ollut varmuutta ehtiikö Jukka saamaan melansa kiinni vai ei.
Vänskä laski seuraavana ja homma meni hyvin, kuten myös Pesosella. Kortesojan neitsyys uimisessa meni putouksessa, eli paikassa tuli kahdet uinnit. Sikäli erikoista, että pätkää monesti laskeneena en ole kertaakaan nähnyt tässä kenenkään uivan.
Loppupätkä meni hyvin, tiukin koskista kannettiin, eli vempulat jätettiin vetämättä. Kosken alussa oleva hontto oli erittäin vaikeasti puhkaistavissa eikä kosken lopussa oleva ”päänkatkaisuluiska” näyttänyt myöskään kovin kutsuvalta.

Pätkän lopussa oli hieman aikaa ihailla komeita maisemia
Vesimittari näytti 1,38 metriä, eli noin 13 m3/s.
Päivän aikana Heltolalta oli tullut viesti, että Åsengjuvetilla on täysi tivoli käynnissä ja uudessa majapaikassa saatiin kuulla, että myös Valldølan porukalla oli riittänyt hulinaa. Yhteen kun ynnäiltiin, niin torstaina oltiin kasvatettu uintitilastoja vaatimattomasti kahdellakymmenellä uinnilla. Huh huh! (ja yksi paatti sekä mela olivat kadonneet)
Perjantaille oli odotettavissa jotain kevyempää, vähemmän uintipainotteista, mutta kuinka siinä sitten kävikään..
p.s. Kuten yleensä, jatko-osat ovat aina huonompia eikä tässäkään tullut poikkeusta. Carnaget jäivät väliin, mutta sentään parit uinnit 🙂