Perjantaina 12.9.2014 Ilkka Tenhunen laittoi Kohinan Facebook -sivulle linkin koskimelojia pelästyttäneeseen uutiseen [linkki Kymen Sanomiin]. Pernoon koskilla oli aloitettu kalataloudellisia kunnostuksia ja melojille tieto tuli täysin puskista.
Vuonna 2009 ELY-keskuksen teettämä suunnitelma kirvoitti aikanaan tunteita niin paikallisissa asukkaissa, mökkiläisissä, melojissa kuin joissain kalastajissakin. Tuolloin suunnitelmasta lähdettiin keskustelemaan tarkemmin ja Suomen Kanoottiliiton nimeämät edustajat liitettiin mukaan suunnittelutyöhön varmistamaan, ettei koskien kunnostustöissä tehdä melontaharrastusta haittaavia toimia. Jukka Ollikainen, Hanna Sivén ja Antti Paavilainen osallistuivat useisiin tapaamisiin ja Pernoon koskien kaikki melonnalle kriittiset paikat dokumentoitiin suunnitelmiin siten, että kyseisillä aluilla mahdollisia toimia tehtäessä paikalla on myös melojien edustaja valvomassa töitä.
Edelliseen viitaten perjantaina luettu uutinen oli varsin suuri pettymys; Alun alkaen melojien suuri huoli oli siinä, että papereita pyörittäessä meitä kuunnellaan, mutta kaivinkoneen tehdessä töitä ei äänemme enää kuulukaan. Mutta onneksi parilla puhelinsoitolla saatiin työt keskeytymään ja sovimme sunnuntaille 14.9.2014 yhteisen tapaamisen Pernoolla. Selvisi myös, ettei kyseessä ole aiemmasta isosta kunnostushankkeesta, vaan tämä on erillinen, huomattavasti pienempi hanke, jolla pyritään saamaan aikaiseksi ensiapua kalojen luontaisen lisääntymisen edistämiseksi. Melojien edustajat oli jätetty infoamatta asiasta mitä ilmeisimmin inhimillisen erheen johdosta. Reagointi huomautukseemme oli ripeää, sillä työ pysäytettiin varttitunnissa puhelinsoitosta.
Tapaamiseen osallistui ELY-keskuksen edustajana Vesa Vanninen, soraistuksen suunnittelija sekä valvoja Jukka Rinne, melojien edustajina Hanna Sivén, Toni Spännäri sekä allekirjoittanut.
Pernoonkoskilla oli aloitettu työt Pykinkosken yläosassa ja tällä alueella työt jatkuivat vielä maanantaina. Yhdessä todettiin, ettei soraistuksilla ole merkittävää vaikutusta melojien kannalta.
Tämän jälkeen siirryttiin Sittarännin puolelle, jossa onkin paljon melojien kiinnostuksen kohteita. Paperilla olevia suunnitelmia tarkennettiin ja varmistettiin ettei toimenpiteillä vaaranneta melontakohteita (aaltoja/stoppareita).

Sittarännin niskalla soraistettavalla alueella on selkeä syvennös, jonne tulee noin 40 cm paksuinen sorapatja. Soraistusalueelta kohti kosken niskaa joki madaltuu jyrkästi, joten soraistuksen pitäisi pysyä aseteltavalla paikallaan eikä myöskään vaikuttaa käytännössä lainkaan virtaumajakaumaan koskessa.
Kosken ”välialtaaseen” tullaan laittamaan soraa kosken rantaan, tähän ei soraa pysty paljoa laittamaan, päävirtaan soraa ei laiteta vaan akanvirtaan eikä soraistus nouse korkeammalle kuin pohjassa olevan kallion korkein pinta. Eli oletettavasti muutama kauhallinen soraa tullaan tähän laittamaan, mutta tällä ei pitäisi olla vaikutusta korkealla vedellä akanvirran muodostumiseen.
Sittarännissä tehtävät toimet tullaan tekemään melojien edustajan valvonnan läsnäollessa nyt lähiaikoina.
Soraääniä
Sunnuntain tapaamisessa paikalla oli myös muita alueen käyttäjiä, niin mökkiläisiä, matkailuyrittäjää kuin kalastusoikeudet vuokrannut yrittäjä.
Keskustelimme monista asioista ja esiin nousi selkeästi tarve tavata yhdessä koskialueen eri käyttäjien kesken. Kohinan puheenjohtaja Toni Spännäri otti asiasta koppia ja kutsuu eri tahojen edustajia koolle marraskuussa.
Meidän koskimelojien on syytä kuitenkin välittömästi tsempata muutamissa perus käytösasioissa; Voimme miettiä tarkemmin mökkirantojen ohittamista, ei mm. käydä toisten mökkilaiturilta katsomassa vedenlämpömittareita, kuten viime viikolla oltiin kunnostauduttu.
Yhteistyöstä eri alueen käyttäjien kesken on ollut meillä hyviä kokemuksia, esimerkiksi syksyllä 2013 järjestetyissä Koskipoukamantien talkoissa kunnostettiin tietä ja ranta-aluita yhdessä Karhulan ladun sekä kumilauttayrittäjien kanssa.
Melomaankin ehti
Ehdittiin sunnuntaina melomaankin. Otin alle Kohinan Habitat 80 -laskupaatin. Latumajan rannasta laskin kajakin vesille ja Hannan kanssa lähdettiin kohti Torminvirtaa. Ruhanväärän pääsi kuin pääsikin melomalla ylös ja tästä innostuneena tuli melottua Vääränkoskikin ylös. Torminvirralla riitti yksi lasku ja alaosassa kikkailut, joten 1½ tuntia myöhemmin nousin ensimmäistä kertaa kajakista pois Sittarännin alla. Kävin vielä laskemassa Sittarännin uudestaan Hannan kikkaillessa Hönökiven kulmilla.

 
Melontakausi jatkuu edelleen, myös Hirvikoski on ollut hyvässä vireessä, toivottavasti sieltä saadaan raporttia myös koskimelonta.comiin.
-AnttiP