Viime viikonloppuna Iijoen Maalismaan mittauspisteessä virtaama oli noin 1150 kuutiota sekunnissa, joka ei toistu kovin usein. Tilaisuutta ei voinut missata ja edessä oli 600 km autoilua suuntaansa ja kaksi vuorokautta melontaa. Ei välttämättä kuulosta järkevältä, mutta sitä se todellakin oli!
Akanvirta, 100 metriä leveyttä, vihreää vettä, nopeutta, kokoa ja pitoa paikoitellen niin hyvin, että ainakaan omat buuffaustaitoni eivät riittäneet läpi pääsyyn. Näiden vuoksi Hawa`Ii oli parempi kuin mikään koskaan aikaisemmin melomani aalto.
Kuvat: Mikael Lantto ja Visa Rahkola
Muutama kuva lisää: http://freestylemelonta.blogspot.fi/2015/05/ison-veden-hawaii.html
Kaikki kirjoittajan ac artikkelit
HäjyRodeo 2015 lähestyy
HäjyRodeo pidetään 25.-26.4. Malkakoskella ja Jylhänkoskella.
Vesitilanne näyttää tällä hetkellä yllättävän hyvältä, vähälumisesta lopputalvesta huolimatta. Vedenkorkeuksia ja suuntaa-antavia vedenkorkeustulkintoja löytyy mm. täältä: http://www.anvianet.fi/tervajoentie270/personal/melontasaa.html
Ennusteet on ennusteita, mutta niiden mukaan näyttäisi, että Malkakosken Plattling toimisi ja Jylhänkoskella (Sahakoskella) olisi noin 15m3/s virtaama, eli enemmän kuin viime vuosina keskimäärin.
Kisapäällikkö Teemu Kujala ottaa ilmoittautumisia vastaan kilpailukutsun ohjeiden mukaisesti: http://www.kohinaa.com/keskustelu/viewtopic.php?f=1&t=4124 Ilmoittauduthan maanantaihin 20.4. mennessä.
Majoitusta (lattiapaikkoja) tarjolla kisojen ajaksi Seinäjoelta, lisätietoja tuomaskaukola (ät) gmail.com.
Kaikki mukaan astetta rennompiin kisoihin!
Nukarinkoskella ensilaskuja?
Lauantai 14.3.2015 klo 11:00
Dynaaminen nelikko suuntaa kohti etelä suomen erästä pahamaineisimmista jokiseikkailuista. Seikkailun suunnaksi otettu koskialue ei ole pahamaineinen vaikeutensa tai vaarallisuutensa
vuoksi. Nukarin koskilla jokainen eteläsuomen meloja tulee uimaan vähintään kerran elämänsä aikana. Ja tottahan siellä jo moni tunnettu Suomen sankarimeloja on räpylöitään heilutellut raikkaassa kevättulvavedessä, kulauksia herkullisesta Vantaanjoesta nauttien (Nukarin kylän kohdalla kulkee Lohenoja nimellä).
Tarinamme nelikon parkattua urheilullinen punainen Volvo parkkipaikalle Nukarilaisen hoivalaitoksen läheisyyteen, ja todettua koskimelonnan ja huimausaineista toipumisen yhtäläisyys juoksushuttlen jälkeen, alkoi varsinainen koskimelonta. Nukarin kosket ovat luonteeltaan sangen lempeitä ensisilmäyksellä, eihän missään koskessa ole varsinaisia ikäviä vaaranpaikkoja. Vaan jostain syystä jokaisella Nukarin reissulla joku ui. Ui statuksesta tai kokemuksestaan riippumatta, sillä jokainen ui joskus Nukarilla. piste. Tänä keväinen Nukarin lasku oli varsin maittava, vain yhdellä (1) uinnilla.
Virtauksen ollessa maltillinen, vaikka riittävän korkea tarjotakseen koskimelontaa meille etelän vetelille (http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/21/q2101220y/wqfi.html 33 mottia käppyrän mukaan). Lämmittelypätkän melottuamme (n.3km) kohtasimme Nukarin varsinaisen mielenkiinnon kohteen, eli kolmihaaraisen haasteen.
Nukarin kylän urheilukentän läheisellä kalastelu sun makkaranpaistopaikalla on koskialueen haastavin mölinä, joka jakautuu kolmeen vaihtoehtoon. Kalaporras on yksioikoinen tasaisesti laskeva kivinen kapeikko jossa meloja kiville törmäillen laskee kolmisen metriä alamäkeä 20n metrin matkalla, kunnes joutuu sata metriä pitkään kiviseen koskeen joka on laskupätkän viimeinen haaste. Toinen vaihtoehto taasen on Nukarin ”kuuluisa” luiska, jossa guru jos toinenkin on uintihaasteensa vastaanottanut.
Tällä kertaa kukaan hurjista laskijoistamme ei ottanut haastetta vastaan. (Ikävä jäälippa juuri imurihonton takaisinimun päälllä karsi turhat laskuinnot.) Kolmas vaihtoehto on pystysuora putous terävän kivijärkäleen ja terävän louhikon väliseen pienee koloseen, jossa laskusuorituksen sisältämän jännityksen voi tiivistää puolen sekunnin mittaiseen vapaapudotukssen. Seurueestamme yksi henkilö koki elämänsä olleen riittävän pitkä ja vapaapudotuksen riittävän houkutteleva mahdolliseen ensilaskuun (harvinaista herkkua koskimelojien keskuudessa. toim. huom.) kolmen järkevämmän pommittaessa kalainnousuporrasta alaspäin.
Lopputuleman ollessa tylsähkö, siis onnellinen, voinee todeta Nukarin kosken olevan vallan mainio melontakauden aloituspaikka yhdelle jos toisellekkin koskimelojalle. Toivoen toki eskimopyörähdyksen nousevan.
Ettei vallan höpinät mene unelmoinnin puolelle, voitaneen esittää ansioituneen sivustaseuraajan internettiin jakama todistusaineisto (videon kuvaus ja editointi: Kari Kanerva).
Suomen suurimmalle koskimelontamedialle; Ville Arkonkoski
Hallivuoro Pirkkolassa 3.1.2015
Kohinan ensimmäinen hallivuoro tänä vuonna Pirkkolassa on takana. Valmistautuminen oli aloitettu jo aikaisemmin paattien pesulla, koska hallissa paattien tulee olla puhtaita. Vuoron alussa paatit puhdistettiin vielä vedellä ja siirrettiin hallin puolelle.
Tähän asti talvi on ollut monessa paikassa suotuisa ja melomaan on päässyt, kuten edellisistä kirjoituksistakin voi lukea. Hallissa olosuhteet ovat hieman erilaiset (vuoden aikaan nähden joku voisi sanoa mukavammat). Vesi on kirkasta ja lämpötila oli oikein mukava 27 astetta. Siellä on hyvä harjoitella erilaisia melontaan liittyviä tekniikoita ja temppuja. Koski asettaa aina oman haasteensa, joten tasaisella on talvella turvallista hakea varmuutta ja oppia tulevaa kevättä ja kesää varten. Kukin omalla tasollaan.
Moni saattaa vielä nauttia joululomasta, mutta hallivuorolle tuli mukavasti kaiken ikäisiä melojia. Jokaiselle löytyi oma porukka, jonka kanssa saattoi treenata eskimon alkeita, perän tai keulan upotusta ja kärrynpyörien pyörittelyä. Apua ja neuvoja sai kokeneemmilta melojilta kysyessä. Hallivuorolla oli hyvä fiilis, joka tämän porukan kanssa tuntuu aina olevan taattu!
Henkilökuvassa Tapio Antere
Koska ja miten aloitit koskimelonnan? Aloitin kunnolla 15-vuotiaana. Olin niihin aikoihin kiinnostunut surffaamisesta, mikä ei ole Suomen olosuhteissa kovin helppo laji harrastaa. Eno houkutteli, että alkaisin melomaan koskea. Olin aluksi, että ei… Päädyin kuitenkin Kohinan nuorisoleirille – onneksi menin.
Mikä on kivointa koskimelonnassa? Melonnan lisäksi ihmiset tän harrastuksen ympärillä, reissaaminen ja uusien paikkojen näkeminen.
Sulla on haaveena lähteä Chileen melomaan. Miksi just sinne? Chilessä on Andien takia hyviä koskia ja aika monipuolisesti melottavaa. Mulla on muutamia jenkkikavereita, jotka ovat käyneet siellä melomassa ja kuvaamassa leffoja, sinne olisi hauska lähteä.
Millaiset jutut koskimelonnassa juuri nyt kiinnostavat? Enemmän koskimelonnassa kiinnostaa juuri laskeminen eikä niinkään freestyle. Freestylehommia jaksaa aina jonkun aikaa tehä, mutta se on enemmän nyhertämistä. Laskeminen tuntuu palkitsevammalta ja siinä on enemmän adrenaliini pelissä.
Millaisia koskimelontareissuja olet tehnyt? Ennen armeijaa olin pari kuukautta Ugandassa melomassa freestylea. Siellä on maailman parhaita aaltoja. Norjassa olen käynyt neljä tai viisi kertaa laskemassa. Suomessa on tullut käytyä Lapissa ja Neitikoskella.
Mikä on jäänyt mieleen erityisen hienona hetkenä koskessa? Laskuhommista viime kesän Norjan reissu – se oli eka sellainen, mikä me tehtiin nuoremman porukan kesken. Reissulla käytiin laskemassa itselle täysin uusia paikkoja. Vaikka reissu ei melonnallisesti ollut ehkä kovin hyvä ja satutin selän alussa, mutta se oli muuten tosi mieleenpainuva.
Freestylen puolella, kun on saanut onnistumaan ekan kerran uusia temppuja. Mitä temppuja? Mc Nasty on semmonen ..ja phonics Monkey ja Tricky Woo. 🙂
Teidän melontaporukan nimi on Jalostajat. Mistä nimi tulee? Hernekeittopurkista. Porukka on hitsautunut kasaan pikkuhiljaa. Osaan porukasta tutustuin jo 15-vuotiaana sillä ensimmäisellä junnuleirillä.
Kun meloo yksin, mulla tahtoo välillä mennä negatiivisen puolelle, jos treenaa jotain. Kun meloo kavereiden kanssa se ei ikinä mene siihen – on helppo nauraa hölmöilyille ja kun jokin ei onnistu.
Millaisia tavoitteita sulla on? Chilen reissulla tavoitteena on kasvattaa omaa melontakanttia laskuhommissa. Olisi se kiva tietty joskus oppia melomaan freestyleakin – jos vertaa osaan omiin melontakavereihin niin olen ihan lastenkengissä.
Chilen reissun jälkeen tavoitteena on lähteä Pohjois-Amerikkaan melomaan. Siellä on muutamia melontakavereita, joihin tutustuin Ugandassa. Heidän kanssa olisi kiva mennä melomaan. Pohjois-Amerikassa olisi mahdollista tehdä Creekki-melontaa, erityisesti Oregonissa, Washingtonissa ja Kanadan puolella. Oppisopimuksen jälkeen on tarkoitus keskittyä yksinomaan melontaan.
Eeppinen koskisuunnistustaisto!
Käytiin Pernoolla lauantaina jatkokurssin yhteydessä. Vesille porukka siivitettiin sanoin ”rastit voi suorittaa joko oikein…tai hitaasti”
Tuomaristoa koitettiin lahjoa korruptiosuklaan voimin jo Kontilla
Mittaa toisistaan ottivat kaksi joukkuetta. Ryhmäjako muotoutui harkitusti kypärien värin mukaan.
Uljasta taistoa 11 rastin ratkaisemisesta käytiin vesillä
sekä..metsässä?!
Lopussa joukkueita odotti kryptinen sanamysteeri
MIKÄ IHMEEN KIRDPNVIRTA?! Neitikoskella käyneet ehkä arvaakin tässä vaiheessa…:)
Henkilökuvia – osa 1
Juttua kirjoittelee kevään ekan alkeiskurssin tulokas, Petra
Kirjoittelen kesän ja syksyn mittaan tänne henkilökuvia koskimelojista! Henkilökuvien sarjan aloittaa Ahon Mikko, johon tutustuin viime syksynä kanoottipoolon kautta. Aloitan Mikosta, sillä hän oli matkassa, kun kävin ekaa kertaa itse koheltamassa koskessa keväällä ja jäin kerrasta koukkuun 🙂
Henkilökuvassa Mikko Aho – koskimelontaa since 2012
Kuinka aloitit koskihommat? Näin facebookissa Paavilaisen Antin päivityksen, että hallikurssilla olisi tilaa, se herätti kiinnostuksen sen verran, että tuli ilmoittauduttua – mietin vielä hallikurssin jälkeen jatkaako harrastusta sen pidemmälle, ilmoittauduin kuitenkin koskikurssille
Miten homma eteni alkeiskurssin jälkeen? Alkuun kiinnosti eniten laskeminen ja ajattelin, että se on se mun laji – pian kuitenkin havaitsin sen, että pelipaatti olisi huomattavasti miellyttävämpi täällä haasteiden saamisen näkökulmasta. Pelipaatin hankin vuosi sitten keväällä
Hienoin hetki koskessa? Kuusamo tänä keväänä on jäänyt erityisesti mieleen. Se oli omalla kohdallani ensimmäinen oikea koskimelontaretki, missä pääsi laskemaan yhtenäisiä pidempiä koskia. Kuusamossa varsinkin Kuusinkijoki oli hieno
Eniten jännitti? Kuusamossa Oulangan kanjonin pikkuköngäs – olin päättänyt, että lasken sen, mutta jännitti aika kovin. Lasku meni hyvin ja vaikeusastetta pienensi se, kun näki ensimmäisten melojien laskevan kosken
Koskimelontaan liittyviä haaveita? Norjan reissu – ensi kesänä sinne
Mitä haluaisit oppia? Melomaan. Tarkemmin? Nyt haetaan tuntumaa taas pelipaatin käyttöön, kun kevään polvileikkauksen myötä en ole niin paljoa käyttänyt sitä
Harrastat myös kanoottipooloa, miten se on vaikuttanut koskimelontaan? Poolo on kehittänyt melontataitoja, tuentoja ja paatin käsittelyä sekä tuonut melontaan rentoutta, kun paatin heiluminen ei poolon pelaamisen myötä samalla tavalla pelota. Eskimo on myös parantunut
Mikä koskimelonnassa on sulla ”se juttu”? Ihmiset. Hyvä henki ja porukka, jossa on kivaa harrastaa. Koskimelonnan ympärillä on hyvin avoin ja vastaanottavainen yhteisö, jossa saa oppia ja neuvoja
Viimeiset sanat ! Musta koskimelonnassa olennaista on se, että haetaan koko ajan itselle haasteita – jos tuntuu, että kaikki on kivaa ja helppoa ollaan menossa väärälle tielle, säännöllisin väliajoin pitää olla jotain mikä vähän pelottaa
Sølna
Uusia pätkiä haeskelemassa. Teksti norjalaisesta jokioppaasta: ”few eddies” tarkoittaa yhtä akanvirtaa/5km.
Päivä (ja yö) Revalla (30.6.2014)
Automatka Sjoalta Revåalle kulki yläilmoihin kauniin maiseman läpi kohti Skåbun kylää. Vuorilta tie laskeutui Gausajoen vartta pitkin ja johti meidät alas laaksoon. Lyhyen harhailun jälkeen löysimme pikku lirun. Kysäisin läheisestä kahvilasta oliko tuo puro meidän Toivioretken määränpää… ja olihan se.
61°14’18.7″N 9°44’00.3″E
Joki kulkee aukeassa maastossa ja kiinnostavaa IV- laskettavaa löytyy 12 kilometrin verran. Joen virtaamasuositus on 11-15m3. Varovaisen arvion mukaan joessa virtasi vettä nyt noin puolet minimistä. Päätimme tehdä piston maastoon ja haikkasimme kolme kilometriä sateen raikastamaa maata. Päätös melomisesta helpottui hieman kun löysimme 5 + 2m tupla dropin.
Aurinko paistoi, kun shutletimme itsemme yläpuoliselle järvelle. Alussa piti tahkota kolme kilometriä lettumelontaa, kunnes vesi alkoi hiljalleen virtaamaan.
Sitten seurasi muutamia pikkuputouksia ja ensimmäinen kantopaikka. Kolmosen droppi laski suoraan kohti kallioseinää. Paremmalla vedellä paikka on täysin laskettavissa.
Vauhdikasta creekkausta kesti vielä hetken mutta sitten romelikko haastoi huumorin. Uittu viisi kilometriä naarmuja. Ilta alkoi pimenemään ja päivä oli ollut jo pitkä. Lähdössä 80 gramman tonnikalapurkki jaettiin neljään osaan, koska Toivioretkeen valmistautuminen oli.. nooh koskimelojan kouluarvosanoin luokkaa 4-.
Ilta kymmeneltä saavuimme pitkälle luiskalle, joka johti aiemmin päivällä scouttamaamme tupla droppiin. Vaikka luiska oli vähävetinen, Ville päätti laskea sen.
Sitten putouksen kimppuun. Pienen tuijottelun jälkeen Petteri istui paattiin ja myöhästyi booffivedosta pudoten muikkuna suoraa putouksen alle. Kajakki kellahti katolleen ja pesula toimi 10 kruunun kolikolla viidellä kuutiolla vertikaalia. Ville heitti köyden tarkasti ja kajakki hinattiin kanjonin reunalle. Meloja saatiin turvaan ja matka jatkui kantamalla.
Joki putosi kanjoniin, vaudikkaat kosket olivat vasta edessä. Valo loppui ja kiviä kierreltiin kuulon varassa. Edessä oli muutama kilometri hyvää crekkausta mutta veden vähyyden takia meidän piti laskea tarkasti. Kannoimme muutaman siivilän.
Kajakit vesille ja pari tiukkaa käännöstä vaudikkaassa serpenttiinissä. Keula laakakivelle, josta pudotus puolentoista metrin droppiin, huolellinen lähestyminen ja seiskan luiskan puolivälistä lävähti autoboof kaikille pystyyn. Melkein vaivan arvoista. Normivedellä tätä pätkää ei edes lasketa.
Loppuun romelikkoa väsymykseen asti ja vesiltä pois kello yksi yöllä. Onneksi Laurilta löytyi kaikille kokikset. Oikealla vedenkorkeudella joki on todellinen helmi!
Terveisiä Kontilta sinne Norjaan ja kuulumisia muillekin.
Kontin avaaminen näytti sen, että Norjassa on tosiaan porukkaa laskemassa. Laskupaatit olivat olleet aika kysyttyä tavaraa ja näky oli tiistaimelonnassa tällainen… Laskupaattiosastolla oli hiljaisempaa.
Sehän ei meidän menoa haitannut. Tiistaimelonta keräsi taas hyvän määrän porukkaa, joka jakautui keskiportaalle ja Tormille. Tormin porukka olikin aika sitkeää ja Kontilla olivat takaisin kymmenen korvilla. Jyri tunnelmoi Tormin laskufiiliksiä ” Ykkönen ei ollut pitävässä kunnossa, mutta ykkönen ja kakkonen olivat ihan ok, mitään ei lävähtänyt paitsi eskimoja.” Vika ei ollut koskessa, vaan paatissa…
Tiistain kokoonpano väliportaalla, kameran takana Marko ja edessä Heidi ja Salla.
Saimme myös seuraksemme vierailevat tähdet Heidin ja Sallan, jotka olivat ensimmäistä kertaa koskella ja melkein ekaa kertaa melontahommissa ylipäänsä. Molemmat selviytyivät kunnialla ja Salla tuli Sittarännin alas kaksi kerta alas melonnan päätteksi ja vikalla kerralla mimmi pysyi pystyssä maaliin saakka. Huikea suoritus, alkeiskurssin kesto 2 tuntia!!! Repikää siitä!!!
Meno on ollut taattua laatua hyvässä seurassa, fiilis on hyvä, mutta voisi se kesä sieltä hiljalleen tulla ja lämpö.