Pääkaupunkiseudun creekkijoki saa alkunsa Erkylänjärvestä (Hausjärvellä), joki kiemurtelee 101 km kunnes päätyy mereen. Tällä matkalla on pudotuskorkeutta yhteensä noin 110 metriä ja matkalla on useita koskipaikkoja, näistä suosituimpia ovat Nukarinkoski, Myllykoski sekä Vanhankaupunginkoski.
Joen virtauma vaihtelee huomattavasti sään ja vuodenajan mukaan, vain murto-osa vedestä on peräisin järvistä, joten kesälläkin on mahdollisuus tulviin muutaman runsassateisen päivän jälkeen. Koskimelontakohteena Vantaanjoki on kiinnostava nimenomaa virtauman ollessa yli 20 m3/s (Vanhankaupunginkoskella), tulva-aikaan virtauma voi nousta yli 150 m3/s lukemien, jolloin kosket alkavat olla suht ”mielenkiintoisia”. Paras melontakausi on huhtikuu, jolloin kannattaa seurata joen virtaumia. Tulvapiikki kestää yleensä 2-3 päivää, mutta hyvää melontaa on tarjolla tyypillisesti noin 1-2 viikon ajan. Kesällä melottavaa löytyy harvoin, ainoastaan runsaiden sateiden jälkeen, syyssateet vastaavasti nostavat virtaumaa riittävästi joka vuosi.
Vantaanjoella on useita sivujokia, joista pisin on Keravanjoki (alkulähde Ridasjärvi).
Vedenkorkeustiedot
Vantaajoella melottaessa parhaiten kuvaavat mittauspisteet ovat Myllymäki , Ylikylä sekä Vanhakaupunki tosin näistä viimeisin on kiinnostava ainoastaan Vanhankaupunginkosken kannalta. Linkki kaikkiin Vantaanjoen vesistöalueen mittauspisteisiin
Nukarinkoski
Tyyppi: Creeking
Koskiluokitus: III-IV
Sijainti: Nukarin kylä, Nurmijärvi
Navigaattorille osoite: Vantalantie, Nurmijärvi (put-in), katso myös alueen kartta (vantaanjoki.com)
Put-in: Kartta, hiekkatiellä pieni levennys johon voi jättää auton
Take-out: Kartta, jossa merkattu take-out luiskan kohdalle, eli tästä melottavaa vielä 200 metriä, mutta kannetaan takaisin luiskalle, jonka läheisyydessä parkkipaikka (risteyksessä kyltti ”Pallokenttä”) parkkipaikka. Tästä on alle 100 metrin matka kosken vaativimpaan paikkaan (luiska).
Kuvaus
Nukarinkoski on Vantaanjoen suurin koski, jolla on pituutta 1300 m ja pudotusta 25 m. Koski on laskettavissa vain tulva-aikoina ja vaikeusaste riippuu paljolti vedenkorkeudesta. Suuntaa antavan vedenkorkeuden voi tarkistaa Vantaan Myllymäen mittauspisteestä joka on Nukarinkoskesta noin 40 km:n päässä alajuoksulla. Virtaaman ollessa (14 m3/s) on koski hyvin kivinen, mutta kuitenkin laskettavissa, tätä pienemmällä (alle 10 m3/s) vesimäärällä on parempi pysyä kotona. Suurella virtaamalla koski muuttuu vaikeammaksi ja etenkin luiskan hontto varsin pitäväksi ollen tämän kosken haastellisin paikka.
Nukarin veden virtaamaa voisi olla hyvä seurata Ylikylän mittauspisteestä. Myllymäen hieman alle 20 m/3 virtaamaa vastaavia lukemia syksyltä 2013 olisi Ylikylän hieman yli 8 m/3. Tämä ei kuitenkaan ole mikään aukoton vertailu, koska Myllykylään tulee vettä muutamasta muustakin Vantaanjoen haarasta. Molempien tarkkailulla saanee kuitenkin jotain mittaria vesitilanteelle. Koskimelonta.comin ylläpito pyrkii myöskin saamaan vahvistettuja raja-arvoja haettua.
Alkuosa koskesta on ykkös-luokan koskea, jossa väistellään kiviä varsin hitaassa virtauksessa. Kosken alittaessa Nukarintien sillan, alkaa n. 200 m pituinen vauhdikkaampi osuus. Ainakaan vähällä vedellä ei ole välttämätöntä katsoa pätkää etukäteen, mutta kannattaa varautua siihen, että saattaa jäädä kiviin välillä jumiin.
Seuraavaksi on 200 m pituinen suvanto, jonka lopussa koski haarautuu kahteen uomaan, joista vasemman puoleinen on ahdas laskettavaksi. Siis oikean puoleista uomaa n. 150 m, jossa pudotusta 2-3 metriä. Pieniä könkäitä ja kiviä joutuu väistelemään varsin nopeaan tahtiin. Aiemmin vasemmalle haarautunut uoma yhtyy suvantoon, jonka jälkeen alkaa kosken vaativin osuus.
Reitti-vaihtoehtoina on laskea oikeassa uomassa olevat kalaportaat, vasemmassa haarassa oleva jyrkkä, 4 m korkea luiska (IV) tai sitten kantaa kajakki keskellä olevan saaren läpi. Sekä kalaportaat ja luiska on katsottava etukäteen ja se onnistuu parhaiten nousemalla saareen. Saaresta pääsee maihin (parkkipaikalle) patorakennelman yli tehtyä siltaa pitkin. Kalaportaat on noin 50 m pitkä reitti, jossa pudotusta samaiset 4 m. Kalaportaihin on kylvetty paljon kiviä, joten kaatuminen ei ole tässäkään soveliasta.
Korkealla vedellä luiskan loppuun muodostuu voimakas stoppari, joka saattaa pysäyttää melojan, matalalla vedellä (14 m3/ 370 cm) ei luiskassa ollut ongelmia laskupaatilla. Myllykosken virtaamalla noin 20 m/3 on stoppari läpäisty syksyllä 2013 usean aloittelevankin melojan toimesta.
Koski jatkuu vauhdikkaana (III), varsin jyrkkänä kanjonimaisena noin 300 m, jossa pudotusta 4-5 m. Matalalla vedellä väisteltävää riittää ja korkealla vedellä tälle osuudelle muodostuu useita (isoja?) stoppareita.
Nukarinkoski on kunnostettu vuonna 1997. Koskessa oli aikaisemmin kaksi patoa, joista ylempi poistettiin. Alemman padon rinnalle rakennettiin kalaportaat/melontareitti. Koskea kivettiin muutenkin varsin paljon useasta eri kohdasta.
Myllykoskelle on matkaa vain noin 13 km, joten kannataa käydä katsomassa/laskemassa samalla reissulla molemmat kosket. Nukarinkosken put-inin ja take-outin välinen matka on tietä pitkin noin kilometrin verran.
Katso video, Jukka Ollikainen laskemassa 18.4.2003 [2,6 Mt / QuickTime]
Videomatskua n. 20 m3 virtaamalla Nukarilta ja Myllykoskelta 2.11.2013. vimeo.com
Vaaralliset paikat
Luiska/kalaportaat on katsottava ennen melomaan lähtöä, muutoin saattaa eksyä tahattomasti kalaportaisiin. Kokonaisuudessaan koski on vaativa ja kivinen. Suurilla virtaamilla koskeen muodostuu useita voimakkaita stoppareita. Luiska on kosken haastavin paikka ja etenkin suurilla virtaamilla stopparista tulee pitävä monttu, johon jumiutuessa ei meloen pääse hevin pois. Koskessa on varsin paljon ajelehtineita/kaatuneita puita, pensaita, tukkeja ym. joten otathan nämäkin huomioon.
Myllykoski
Alkuperäinen lähettäjä: Antti Paavilainen
Viimeksi muokattu/kommentoitu: 19.03.2010
Sijainti: Hämeenlinnanväylän (valtatie 3) Nurmijärven liittymän vieressä. Liittymään on matkaa Helsingistä 30 km ja Hämeenlinnasta 65 km. Liittymästä käännytään kohti Siippoota (länteen tie nro 1311). Moottoritieltä on 200 metriä Myllykosken alun ylittävälle sillalle, jonka jälkeen vasemmalla on parkkipaikka. Kosken alapäässä on parempi parkkipaikka, jonne pääsee kääntymällä sillan jälkeen (n. 400 m) ensimmäisestä risteyksestä oikealle (viitta Palojoki 4) ja 100 metrin päästä oikealle alamäkeen ja olet parkkipaikalla (matalalla autolla tänne ei ole asiaa, pois lähtiessä saattaa jäädä osia tielle).
Vedenkorkeus: Vedenkorkeuden voi tarkistaa Vantaan Myllymäen mittauspisteestä, joka on noin 30 km:n päässä alajuoksulla. Myllymäen vedenkorkeusrobotin puhelinnumero on 09-2768751, virtaumakäyrä löytyy netistä osoitteesta http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/92/21index.html [uuteen ikkunaan] kts. kohdasta Myllymäki
Matala tulva: Virtaus Myllymäen mittauspisteessä n. 12 m3/s tai 370 cm, jolloin koski on vielä laskettavissa (kolisee paljon)
Korkea tulva: Virtaus Myllymäen mittauspisteessä yli 50 m3/s
Jätti tulva: Virtaus Myllymäen mittauspisteessä yli 100 m3/s (harvinaista)
Tyyppi: Lasku
Koskiluokitus: III-IV
Kuvaus
Vantaanjoen neljänneksi suurin koski putouskorkeudeltaan on Myllykoski, pudotusta koskessa on 11 metriä pituus on noin 300 m (eri lähteissä on Myllykosken pituudeksi ilmoitettu 300 ja 800 metriä).
Koski on laskettavissa tulva-aikaan, yli 50 m3 virtaumalla kosken luokitus on IV, matalammalla tulvalla luokitus on III(IV-). Koski on tarkastettava ennakkoon ja se onnistuu helposti, sillä ranta on ulkoilualuetta ja kosken yli kylkee peräti 4 siltaa; autotien silta, vanhan tien museosilta, puretun padon tilalle rakennettu näköalasilta ja alimmaisena kosken lopussa jykevä kivisilta.
Laskulinjaa valittaessa on yläosassa varsin paljon valinnanvaraa, näköalasillan jälkeisen könkään (1 m) voi laskea ainakin kolmesta eri kohdasta (matalalla tulvalla) tämän jälkeen seuraa uusi saman kokoinen köngäs, jonka senkin voi laskea ainakin kahdesta eri suunnasta, kuitenkin matkan olisi suunnattava kohti vasemmassa reunassa olevaa metrin korkuista droppia/köngästä.
Dropin jälkeen (kts. kuva) virtaus menee oikealla olevaa kiveä päin ja tämän jälkeen virtaus menee kohti vasemmassa reunassa olevia kiviä kohti. Laskulinja tulisi valita esim. dropissa vasemmasta reunasta kevyesti oikealle leikaten. Lisäksi dropin alla on allas, jossa vesi pyörii vastapäivään ja korkealla tulvalla ei tähän akanvirtaan kannata jäädä, sillä siitä voi olla varsin vaikea päästä pois. Myös altaaseen pyörimään jäänyt kajakki on varsin vaikea saada pois matalallakin tulvalla (kokeiltu on ;-D).
Tästä eteenpäin laskulinja jatkuu kosken vasemmassa reunassa. Edessä olevan könkään taakse (hieman ennen viimeistä siltaa) muodostuu yli 50 m3 virtaumalla varsin pitävä viisto stoppari, tämän jälkeen virta painaa kohti vasemmassa reunassa olevia kiviä ja kivimuuria. Koski alittaa viimeisen sillan, jonka jälkeen muutamia kivien taakse syntyviä stoppareita/aaltoja (yli 50 m3 virtaumalla pitäviä), joissa ei kuitenkaan ole mitään leikkimisen arvoista.
Koski on mukava laskupätkä ja sen voi laskea niin monesti, kuin jaksaa kanootin ylös kantaa. Kantomatkaa on vain noin 300 metriä ja polku/rappuset ovat hyvät.
Kosken voi laskea myös aivan oikeasta laidasta, tosin matalalla vedellä aikamoista kolistelua sekä mahdollisia ”pinnipaikkoja” löytyy (ei mitään hengenvaarallisia).
Reskutus/varmistus on helppo järjestää vasemmalta rannalta käsin (heittoköysi).
Nukarinkoskelle on matkaa matkaa vain noin 13 km, joten kannataa käydä laskemassa/katsomassa samalla reissulla molemmat kosket.
Kuvat
Jouni Turunen lähestymässä Myllykosken puoliväliä 18.4.2003 (arviolta 20 m3/s)
Videot
Jussi Tanskanen Myllykoskella 18.4.2003 [3.0 Mt] (QuickTime)
Vaaralliset paikat
Koski on kokonaisuudessaan vaativa ja kivinen. Kosken keskivaiheilla olevan dropin alla voimakkaasti pyörivä virtaus, josta poispääseminen voi olla vaikeaa. Ennen kivisiltaa alkava viimeinen laskuosuudella pitävä stoppari ja virta painaa kohti vasemmalla olevaa kivimuuria (korkealla tulvalla).
Majoitus ym. oheispalvelut
Koskialue on ulkoilualuetta (1,5 km luontopolku) ja paikalta löytyy nuotiopaikka.
Moottoritien toisella puolella on huoltoasema/ravintola Myllykukko auki 24 h, jossa myydään myös kalastuslupia (Myllykoskessa saa kalastaa vain perhokalastusvälinein).
Kuhakoski
Tyyppi: Creeking
Koskiluokitus: IV-V
Sijainti: Perttula, Nurmijärvi
Navigaattorille osoite: Valkjärventie 604, Nurmijärvi
Put-in & Take-out: Kartta, parkkipaikka Valkjärventien ja Sahamäentien risteyksessä
Vedenkorkeus: http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/21/q2104700y/wqfi.html
Kuvaus
”Jämäkintä mitä Vantaanjoki tarjoaa.” Luhtajoki on Vantaanjoen sivujoki, se alkaa Rajamäeltä, kulkee Nurmijärven kautta Klaukkalan läpi Vantaan puolelle, jossa se yhtyy Lepsämänjokeen, joka edelleen yhtyy Vantaanjokeen. Pituutta Luhtajoella on 46 km, pudotuskorkeutta ei ole tiedossa. Joessa on ainoastaan yksi merkittävä koski, Kuhakoski, jossa 150 metrin matkalla on peräti 16 metriä pudotusta. Joessa virtaa vettä varsin vähän, kesällä kuivaan aikaan vain muutamia satoja litroja sekunnissa, tulva-aikana virtaumavaihtelu on 10-20 m3 / s.
Kuhakosken first decentin suoritti 29.11.2003 Jussi Tanskanen, katso video.
Joki virtaa rauhallisesti pellolla ennen Lopentietä, jonka alittaessaan joki jatkaa kulkuaan 7 
m leveässä korkeaseinämäisessä kalliosolassa n. 100 m. Solassa on pientä aallokkoa jonka jälkeen tulee 2 metrin pudotus, 5 metrin allas, 3 metrin pudotus, josta matka jatkuu suoraan jyrkää luiskaa pitkin noin 5 metriä alaspäin 45 asteen kulmassa oikealle. Kosken vaativin osuus on takana, edessä 100 m ja noin 5 m pudotusta, mutta vaarallisia paikkoja on vielä jäljellä. Vesitilanteesta riippuen ensimmäisen könkään jälkeen voi jatkaa kosken oikeaa reunaa suoraan luiskaan, kuten oheisessa kuvasssa Tuomas Kuronen on valinnut laskulinjakseen (”korkean veden first decent” 14.4.2006).
Joessa on ensimmäisen dropin kohdalla iso kivi/kalliota keskellä, kumpikin laita kelvollisia ja johtavat samaan altaaseen. Myöhempi reittivalinta saattaa vaikuttaa kumpaa laitaa kannattaa lähteä liikkeelle.
Seuraava 3 metrin droppi on kosken vasemmassa reunassa, josta pieni allas ja meno jatkuu jyrkästi oikealle. Isolla vedellä tämä reitti menee härdelliksi (firs decent videossa lasketaan tätä linjaa). Toinen vaihtoehto on oikean reunan valinta ja tämä onkin ison veden reitti, tässä noin 7 metrin korkuinen luiska (vähällä vedellä tästä ei selviä kajakki eikä meloja ilman syviä naarmuja.
Kun kosken jyrkin ja jämäkin osuus on takana, niin loppuosassa on kuitenkin huomion paikkoja, itse asiassa tätä loppuosaa ei tiettävästi ole laskettu tähän mennessä (7.3.2012), koska joki on liian tukkoinen eikä raivaustöihin ole ryhdytty (paljon kaatuneita puita, polkupyöriä ym. luonnontuotteita).
Kuhakoskessa on ollut mylly (4 kpl) jo 1500-luvulla, 1600-1900-luvuilla saha ja vuosina 1910-1952 koskella pyöritettiin sähköturbiinia. Koskessa on aika jättänyt jälkensä ja osa betonisista raunioista ympäröi edelleen koskea. Harjaterästä tai mitä silloin onkaan betonin joukossa käytetty, saataa törröttää kosken pohjassa ja ties missä. Lisäksi suuri osa koskessa olevista kivistä on joskus louhittua eli teräväreunaista.
Vesitilannetta voi tarkastella viitteellisesti Vantaanjoen Myllymäen mittauspisteestä, alle 5 m3 / s voi Kuhakoskella tarkastella, kun vesi valuu kiviä pitkin alas, yli 15 m3 / s alkaa koskesta löytyä pauhua ja yskintä koskella on muuttunut jo lähemmäksi pahoinvointia.
Videot
Kuhakoski Jussi Tanskasen 1st descent 29.11.2003 [4,4 Mb]
Kuhakoski Antti Paavilainen 2nd descent 29.11.2003 [5,9 Mb]
Vaaralliset paikat
Kuhakoski on kokonaisuudessaan vaarallinen paikka, eikä sovellu ensimmäiseksi creekkaus kohteeksi. Alkuosan putoukset yhdessä kivisen luiskan kanssa sekä loppuosassa olevat puut ovat suurimmat vaaranpaikat.
Tietoja first decentistä
Jussi Tanskanen ja Antti Paavilainen kyttäilivät 2003 pitkin syksyä josko kosken vesitilanne muuttuisi sellaiseksi, että koskea pääsisi vakavasti miettimään möläytettäväksi. Paikalla käytiin syys-lokakuussa, mittailtiin altaan syvyyksiä ja todettiin moneen kertaan että vettä ei ole riittävästi. Marraskuun viimeinen viikonloppu oli lähestymässä ja sateet nostivat virtaumaa sopivasti, perjantaina Jussi kävi paikan päällä ja ilmoitti pikkujouluissa olevalle lajitoverille, että huomenna olisi möläytyksen paikka. Näin sitten löysimme itsemme koskelta lauantaina 29.11.2003. Mukaan lähtivät JouniT sekä JukkaO. Tunti-pari arvottiin koleassa ja harmaassa kelissä.. Jussi päätti laskea, eka köngäs tuli ihan hyvin, mutta tokan köngäksen melttaus ei tiennyt tyylikästä loppulaskua ja Microbatilla jatkettiin peräedellä luiska alas. Antti päätti kokeilla onneaan josko lasku sujuisi paremmin.. Eka köngäs meni hyvin ja toinenkin suunnitelmien mukaan, mutta alastulossa huolimattomuus (taidottomuus) iski ja eskimon pyöräytys könkään alla edessä. Lisäksi luiskan lopussa tuli kaaduttua toistamiseen ja hetkeksi pinniin kiviä vasten.
Vanhankaupunginkoski
Tyyppi: Creeking & Freestyle
Koskiluokitus: III-IV
Sijainti: Vanhakaupunki (Viikki), Helsinki
Navigaattorille osoite: Viikintie 1, Helsinki
Put-in & Take-out: Kartta, parkkipaikka Kuninkaankartanon saaressa (Tekniikan museon alueella)
Vedenkorkeus: http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/21/q2101710y/wqfi.html
Meriveden korkeus: http://www.itameriportaali.fi/fi/itamerinyt/fi_FI/vedenkorkeus/ (kts. Helsinki 24 h)
Kuvaus
Helsingin Vanhankaupunginkoski on Vantaanjoen (johon laskee myös Keravanjoki) mereen laskeva koski. Koskella on kaksi haaraa, joista läntinen on luiskamainen putous ja itäinen haara on noin 200 m pitkä III-IV luokan koski. Pudotuskorkeutta on kokonaisuudessaan n. 6 metriä. Koskien välissä on Kuninkaankartanon saari, jossa sijaitsee Tekniikan museo.
Vantaanjoen vesistöalueen pinta-alasta on vain 2 % järviä, joten joen virtauma vaihtelee vuoden aikana hyvin paljon. Suurin Vantaanjoella mitattu virtauma on vuodelta 1966, jolloin kohinaa tuli yli 300 m3/s voimalla. Normaali tulvahuippu on ollut noin 60-80 m3/s luokkaa, mutta on useampana vuonna päästy yli 120 m3/s virtaumankin. Paras tulva-aika on yleensä huhtikuun puolessa välissä, kestäen noin pari viikkoa. Vedenkorkeus nousee herkästi keväällä parin lämpimän päivän jälkeen. Kesällä/syksyllä muutama voimakkaasti satavaa päivää jaksaa nostaa virtauman 5 kuutiosta jopa 40-60 kuutioon sekunnissa. Tulva laskee myös nopeasti parissa päivässä. Vesi on peräisin savisilta pelloilta, joten se on myös sen väristä.
Itähaara
Koski on kunnostettu vuonna 1999 kalojen nousun helpottamiseksi loivemmaksi ja kivisemmäksi. Myös melojille on jätetty melottavaa. Kosken vaikeusaste ei muutu kovin dramaattisesti virtauman kasvaessa (jos virtauma alle 60 m3/s). Koski on kuitenkin aina varsin kivinen (kivet varsin teräväreunaisia) ja kaatuminen ei ole suotavaa. Rautatapit ja raudoitusraudat ovat olleet 2010 -luvulla ongelmana, koska rautatapeilla kiinnitettyjä kiviä on irronnut vuosittain muureista. Näitä rautatappeja on siivottu koskesta melojien toimesta useaan otteeseen. Kosken uudelleen kunnostus olisikin perusteltua em. voimakkaasta rapistumisesta.
Kosken loppuun, kävelysillan alle muodostuu yli 30 m3/s stoppari, joka on kuitenkin varsin matala. 2000-luvulla uomaa on kavennettu melojien toimesta padolla n. 5 metrin levyiseksi iceBREAKin ajaksi, jolloin kärryt yms. onnistuu (virtaus mielellään yli 40 m3/s). Tilapäisestä patoamisesta on luovuttu ja stoppari ei yleensä sovellu freestylemelontaan.
Itähaara on melomisen arvoinen paikka, kun virtaama on yli 20 m3/s.
Länsihaara (putous)
Putouksessa vesi menee yli vuonna 1872 rakennetun myllypadon. Padon vieressä on vanha museovoimala, jolla tehdään taas sähköä noin 800 taloudelle. Pudotuskorkeutta on 5 metriä. Laskulinja aivan vasemmasta reunasta, pienen könkään jälkeen on edessä terävä kivinen luiska. Luiskan alla olevassa altaalla on syvyyttä varsin runsaasti. Putousta ei kannata laskea keskeltä tai oikealta, koska alastulo on suoraan kiville. Putouksen luokitus IV(+). Putouksen alapuolelle (n. 100 m) muodostuu isolla tulvalla (yli 60 m3/s) stoppariaalto. Toimiakseen paikka vaatii myös, että merivesi on alhaalla. Esim. keväällä 2004 paikka toimi kohtuullisesti, kun virtauma oli 55 m3/s ja merivesi Helsingissä -25 cm. Isommalla tulvalla paikka on todella vauhdikas, mutta herkkä joen virtauman ja meriveden korkeuden suhteen.
Huhtikuun puolessa välissä on Vanhankaupunginkoskella järjestetty iceBREAK-koskimelontatapahtuma vuodesta 2001 lähtien (tapahtuman nimi aiemmin iceBREAK FREEstyle). Tapahtuma on kerännyt paikalle tuhansia katsojia ja myös media on ollut aktiivisesti mukana. Katso lisää tapahtuman kotisivuilta http://www.icebreak.fi, josta löytyy myös kuvia koskesta.
Kuvia ja videoita (Petteri Kuuskoski)
Video 7.4.2005 [5,1 Mt] Alussa itähaarassa oleva stoppari (rakennetun padon välissä), sitten yleiskuvaa itähaarasta, lopussa Petteri Kuuskoski käy pelaamassa länsihaaran Dreijassa. Virtauma 85 kuutiota sekunnissa. Merivesi on tässä jo liian alhaalla ja stoppari on erittäin haastavassa kunnossa.
Itähaara 85 m3/s
Itähaaran hontto 85 m3/s
Dreija 85 m3/s ja merivesi -33 cm
Länsihaaran putous 85 m3/s
Vanhankaupunginkoski muilla sivuistoilla
http://www.icebreak.fi [uuteen ikkunaan] iceBREAK FREEstyle -koskimelontatapahtuma
http://www.hel.fi/liv/ulkoilu/kartta45.htm [uuteen ikkunaan] Alueen kartta, rauhoitusalueeksi merkityt kohdat ovat melojaa kiinnostavia.
Vaaralliset paikat
Länsihaaran putous, keskeltä/oikealta putoo kiville, vasemmassa reunassa jyrkkä luiska, jossa terävää kiveä.
Dreija voi olla vesitilanteesta riippuen jämäkkä, mutta purkaa kyllä pois (ainakin uimarin). Tulva-aikaan joessa paljon tavaraa ja ne tulee vauhdilla Dreijaan, väistely on vaikeaa (mm. lankkuja ja isoja jääpaloja)
Majoitus ym. oheispalvelut
Kauppa ja pizzeria Hämeentiellä, noin 800 metrin päässä. Kuninkaankartanonsaaressa ravintola ja tekniikanmuseo.
