Nukarinkoskella ensilaskuja?

Lauantai 14.3.2015 klo 11:00
Dynaaminen nelikko suuntaa kohti etelä suomen erästä pahamaineisimmista jokiseikkailuista. Seikkailun suunnaksi otettu koskialue ei ole pahamaineinen vaikeutensa tai vaarallisuutensa
vuoksi. Nukarin koskilla jokainen eteläsuomen meloja tulee uimaan vähintään kerran elämänsä aikana. Ja tottahan siellä jo moni tunnettu Suomen sankarimeloja on räpylöitään heilutellut raikkaassa kevättulvavedessä, kulauksia herkullisesta Vantaanjoesta nauttien (Nukarin kylän kohdalla kulkee Lohenoja nimellä).
Tarinamme nelikon parkattua urheilullinen punainen Volvo parkkipaikalle Nukarilaisen hoivalaitoksen läheisyyteen, ja todettua koskimelonnan ja huimausaineista toipumisen yhtäläisyys juoksushuttlen jälkeen, alkoi varsinainen koskimelonta. Nukarin kosket ovat luonteeltaan sangen lempeitä ensisilmäyksellä, eihän missään koskessa ole varsinaisia ikäviä vaaranpaikkoja. Vaan jostain syystä jokaisella Nukarin reissulla joku ui. Ui statuksesta tai kokemuksestaan riippumatta, sillä jokainen ui joskus Nukarilla. piste. Tänä keväinen Nukarin lasku oli varsin maittava, vain yhdellä (1) uinnilla.

Kaitsun aukkopeitto aukesi Nukarinkoskella kauden avauksessa (kuva: Jukka Huitila)
Kaitsun aukkopeitto aukesi Nukarinkoskella kauden avauksessa (kuva: Jukka Huitila)

Virtauksen ollessa maltillinen, vaikka riittävän korkea tarjotakseen koskimelontaa meille etelän vetelille (http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/21/q2101220y/wqfi.html 33 mottia käppyrän mukaan). Lämmittelypätkän melottuamme (n.3km) kohtasimme Nukarin varsinaisen mielenkiinnon kohteen, eli kolmihaaraisen haasteen.
Nukarin kylän urheilukentän läheisellä kalastelu sun makkaranpaistopaikalla on koskialueen haastavin mölinä, joka jakautuu kolmeen vaihtoehtoon. Kalaporras on yksioikoinen tasaisesti laskeva kivinen kapeikko jossa meloja kiville törmäillen laskee kolmisen metriä alamäkeä 20n metrin matkalla, kunnes joutuu sata metriä pitkään kiviseen koskeen joka on laskupätkän viimeinen haaste. Toinen vaihtoehto taasen on Nukarin ”kuuluisa” luiska, jossa guru jos toinenkin on uintihaasteensa vastaanottanut.
Tällä kertaa kukaan hurjista laskijoistamme ei ottanut haastetta vastaan. (Ikävä jäälippa juuri imurihonton takaisinimun päälllä karsi turhat laskuinnot.) Kolmas vaihtoehto on pystysuora putous terävän kivijärkäleen ja terävän louhikon väliseen pienee koloseen, jossa laskusuorituksen sisältämän jännityksen voi tiivistää puolen sekunnin mittaiseen vapaapudotukssen. Seurueestamme yksi henkilö koki elämänsä olleen riittävän pitkä ja vapaapudotuksen riittävän houkutteleva mahdolliseen ensilaskuun (harvinaista herkkua koskimelojien keskuudessa. toim. huom.) kolmen järkevämmän pommittaessa kalainnousuporrasta alaspäin.
Lopputuleman ollessa tylsähkö, siis onnellinen, voinee todeta Nukarin kosken olevan vallan mainio melontakauden aloituspaikka yhdelle jos toisellekkin koskimelojalle. Toivoen toki eskimopyörähdyksen nousevan.

Ettei vallan höpinät mene unelmoinnin puolelle, voitaneen esittää ansioituneen sivustaseuraajan internettiin jakama todistusaineisto (videon kuvaus ja editointi: Kari Kanerva).
Suomen suurimmalle koskimelontamedialle; Ville Arkonkoski