Keskiviikkona herätys Dombåsissa ja hitsaamalla korjattu Jefe odotti nurmikolla lujuuskokeeseen pääsyä. Autojen keulat käännettiin Ylä-Raumaa kohti ja tunnin ajomatkan jälkeen oltiinkin lähtöpaikalla. Ala-autoa viedessä bongattiin levähdyspaikalla Gene17 tarrat kyljissä oleva paku, takaisin lähtöpaikalle ajaessa pysähdyttiin vaihtamaan kuulumisia Simon Westgarthin kanssa, joka oli porukkansa kanssa tulossa samalle pätkälle.
Hieman yli 12 kuution virtaama lupasi meille hyvää. Vettä olisi riittävästi, mutta ei mene vielä liian jämäkäksi. Myös Ylä-Rauma on pool-droppia, eli möläytysten alla on yleensä hyvät ja rauhalliset altaat, mutta itse kosket ovat sitten selkeää IV-luokan menoa (+ lopussa yksi vitosen koski).
Ensimmäisessä koskessa Jukka Ollikainen starttasi homman oikeanpuoleisesta haarasta (valittavina on kaksi erilaista reittiä). Laskun loppuosassa Jukka päätyi kalliota vasten ja kaatui nurin. Eskimokäännös ei noussut ja edessä oli Jukalle tämän kesän toinen uinti ja tyylikäs self-rescue. Itselläkään ei laskulinja pitänyt samaisessa koskessa ja jäin synkkään (ja ennestäänkin kovin tuttuun) kattilaan, pääsin tästä kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä pois, vaikkakin hieman huterin ottein.

Jukka Kortesoja laski ainoana vasemman haaran tarkan linjan slaidin
Toinen koski on lyhyt, hieman hankalasti kajakista käsin luettava, mutta itse muistin karkeasti mistä kohti lähteä liikkeelle ja lopun pystyisin kajakista käsin lukemaan. Osa porukasta kävi rannalta katsomassa, kun en halunnut antaa epävarmoja ohjeita, enkä toisaalta halunnut koskea myöskään rannalta katsoa. Timo Pesonen kurkkasi rannalta ja halusi laskea ensimmäisenä. Menin itse Timon perässä ja lasku meni meiltä hyvin.

Timo Rokka hetki ennen ylävirran kautta ympärimenoa
Jukka Kortesoja ja Timo Rokka tulivat viimeisinä kosken alas ja molemmat ajautuivat laskulinjassa ylhäällä hieman liikaa vasemmalle ja tätä seurasi kaatumiset. Rokan osalta kaatuminen johti ajautumiseen sivuttain stoppariin, jossa vauhdikas ylävirtaflippi taisi aiheuttaa Timon olkapään sijoiltaan menon. Mies ongittiin rantaan ja olkapäätä yritettiin laittaa paikalleen tuloksetta parilla eri tekniikalla. Tässä vaiheessa ei kipu haitannut toimenpidettä, mutta yksinkertaisesti Timon voimat (ja auttajien voimattomuus) sekä taidot eivät riittäneet tällä kertaa. Siirsimme Timon saaresta tien puoleiseen rantaan, johon JukkaK olikin ehtinyt jo käydä hakemassa auton. Hätänumerosta meidät ohjattiin 40 km päässä olevan Lesjan ”Doctor Houseen”.
Minä, TimoR ja TimoP lähdettiin kohti Lesjaa ja lääkäri aloitti kipulääkityksen. Nuori lääkäri kertoi, että on laittanut useita olkapäitä paikalleen, mutta sanoi isojen lihasten olevan haaste ja mahdollisesti edessä olisi matka Lillehammeriin (180 km päässä), jossa pystytään antamaan vahvempia lääkkeitä. Ja niinhän siinä kävi, ettei kolmen miehen voimat ja taidot riittäneet tässäkään vaiheessa. Klo 16:45 lähdettiin ajamaan Lillehammerin sairaalaan.
Valitettavasti omakohtaista kokemusta olkapään sijoiltaan menosta omaavana arvelin, että olkapää kuvataan ja laitetaan nukutuksessa paikalleen, ja homma ohi parissa tunnissa.. Saavuimme sairaalaan ennen ilta kahdeksaa, sen jälkeen jouduimmekin varsinaiseen rulettiin. Ilta oli sairaalassa kiireinen ja koska täälläkään eivät lääkärit saaneet kipulääkityksellä ja relaksanteilla kyllästetyn Rokan olkapäätä paikalleeen, oli edessä odotettu nukutus. Kiireisemmät potilaat menivät kuitenkin korkeammalla prioriteetilla ohi. Odotimme ja odotimme..
Timo (ja myös toinen Timo sekä allekirjoittanut) oltiin kuitenkin tilanteeseen nähden hyvillä mielin ja naurua riitti illan aikana. Potilaan perustiedot piti antaa seitsemään eri kertaan ja taidettiin samalla myydä joku tietojärjestelmäkin sairaalalle. Ja jokaiselta taholta tärkein kysymys oli, että saahan operaation sitten kuvata videolle 🙂

Potilas-Rokka
Yhden jälkeen yöllä lääkäri ehti käydä jo varoittamassa, ettei Timo pääse operaatioon mahdollisesti kuin vasta aamulla. Aloimme huolestua ja tenttasimme lääkäriä tästä. Tiedä auttoiko, mutta varttia myöhemmin hoitajat tulivat hakemaan Timon operaation, noin 10 tuntia myöhemmin olkapään sijoiltaanmenosta. Tässä vaiheessa ei tullut lupaa kuvaamiseen, emme päässeet Pesosen kanssa ikuistamaan tilannetta. Hoitajan työntäessä sänkyä kohti hissiä kuului Timon suusta vielä ”Can I take my GoPro?” 🙂
Tunnissa mies tuli takaisin olkapää paikoillaan kantositeessä. Sairaalasta päästiin ulos (jostain takaovesta, kun ei uloskäyntiovea löytynyt) puoli viiden aikoihin, kun nukutuksesta oli kulunut riittävä aika. Statoililta haettiin hampurilaiset (päivän lounas, päivällinen sekä iltapala). Kotimatkalla peura juoksi konepellin edestä juuri kun olin takapenkillä haaveillut nukkuvani muutaman minuutin. Seitsemän aikaan aamulla saavuttiin Dombåsiin ja unta vihdoin kuulaan, puolille päivin asti. Tästä luvassa jatko-osa, eli torstain uusi retki Ylä-Raumalle.