Automatka Sjoalta Revåalle kulki yläilmoihin kauniin maiseman läpi kohti Skåbun kylää. Vuorilta tie laskeutui Gausajoen vartta pitkin ja johti meidät alas laaksoon. Lyhyen harhailun jälkeen löysimme pikku lirun. Kysäisin läheisestä kahvilasta oliko tuo puro meidän Toivioretken määränpää… ja olihan se.

61°14’18.7″N 9°44’00.3″E

Joki kulkee aukeassa maastossa ja kiinnostavaa IV- laskettavaa löytyy 12 kilometrin verran. Joen virtaamasuositus on 11-15m3. Varovaisen arvion mukaan joessa virtasi vettä nyt noin puolet minimistä. Päätimme tehdä piston maastoon ja haikkasimme kolme kilometriä sateen raikastamaa maata. Päätös melomisesta helpottui hieman kun löysimme 5 + 2m tupla dropin.
Aurinko paistoi, kun shutletimme itsemme yläpuoliselle järvelle. Alussa piti tahkota kolme kilometriä lettumelontaa, kunnes vesi alkoi hiljalleen virtaamaan.

Sitten seurasi muutamia pikkuputouksia ja ensimmäinen kantopaikka. Kolmosen droppi laski suoraan kohti kallioseinää. Paremmalla vedellä paikka on täysin laskettavissa.
Vauhdikasta creekkausta kesti vielä hetken mutta sitten romelikko haastoi huumorin. Uittu viisi kilometriä naarmuja. Ilta alkoi pimenemään ja päivä oli ollut jo pitkä. Lähdössä 80 gramman tonnikalapurkki jaettiin neljään osaan, koska Toivioretkeen valmistautuminen oli.. nooh koskimelojan kouluarvosanoin luokkaa 4-.

Ilta kymmeneltä saavuimme pitkälle luiskalle, joka johti aiemmin päivällä scouttamaamme tupla droppiin. Vaikka luiska oli vähävetinen, Ville päätti laskea sen.

Sitten putouksen kimppuun. Pienen tuijottelun jälkeen Petteri istui paattiin ja myöhästyi booffivedosta pudoten muikkuna suoraa putouksen alle. Kajakki kellahti katolleen ja pesula toimi 10 kruunun kolikolla viidellä kuutiolla vertikaalia. Ville heitti köyden tarkasti ja kajakki hinattiin kanjonin reunalle. Meloja saatiin turvaan ja matka jatkui kantamalla.
Joki putosi kanjoniin, vaudikkaat kosket olivat vasta edessä. Valo loppui ja kiviä kierreltiin kuulon varassa. Edessä oli muutama kilometri hyvää crekkausta mutta veden vähyyden takia meidän piti laskea tarkasti. Kannoimme muutaman siivilän.

Kajakit vesille ja pari tiukkaa käännöstä vaudikkaassa serpenttiinissä. Keula laakakivelle, josta pudotus puolentoista metrin droppiin, huolellinen lähestyminen ja seiskan luiskan puolivälistä lävähti autoboof kaikille pystyyn. Melkein vaivan arvoista. Normivedellä tätä pätkää ei edes lasketa.

Loppuun romelikkoa väsymykseen asti ja vesiltä pois kello yksi yöllä.  Onneksi Laurilta löytyi kaikille kokikset. Oikealla vedenkorkeudella joki on todellinen helmi!