Kiitämme Kohinaa yhteistyöstä palvelintilan tarjoamisen muodossa, nyt sivusto on siirtynyt uuteen ympäristöön omalle palvelimelleen.
Sivuilla tulee olemaan uudistuksia kesän myötä, näistä tulee tietoa pikkuhiljaa. Ainakin päivityksiä on odotettavissa entistä tahtia rivakammin.
Melontapaikkojen esittelyt tullaan myös uusimaan, tähän liittyen onkin jo yksi versio hahmoteltu. Palautetta tähän ja muutoinkin sivustoon liittyen voi laittaa Facebookiin tai Kohinan foorumille (eli ei se napanuora nyt välttämättä täysin katkea).
Tällaista tänään auton takapenkiltä Laajakoskentieltä, eli aivan kohta Pernoolle melomaan 🙂
-Antti
Kaikki kirjoittajan anttip artikkelit
Helatorstain pitkä viikonloppu ja pohjoisen aallot
Lähdettiin helatorstaina Hämäläisen Jyrin kanssa pikaiselle pohjoisen kierrokselle täydellistä aaltoa etsimään. Vedenkorkeuskäyrät ja Kilpisjärven runsas lumitilanne lupasivat hyvää reissulle, lisäksi Kelokurkkion suunnalta saatiin uutisia toimivasta aallosta Karttusen Juusolta.
Ekana siis suunnaksi Kelokurkkio ja Lapin parhaasta mökistä yösija pariksi yöksi. Aurinko paistoi ja aalto oli mukavassa kunnossa, mutta ei kuitenkaan tarjonnut parastaan kun vesi ehti hieman laskea (Muoniossa 700-780 m3/s). Tällä kertaa ei päästy maistamaan Kelokurkkion Insinööriaaltoa kovimmassa tikissä mutta itselleni ainakin maistui, kun edellisestä Lapin reissusta olikin ehtinyt jo vierähtää tovi eikä 1,5 vuotta sitten ostettu pelipaatti ollut ehtinyt juuri aaltoja ennen tätä näkemäänkään.
Juuso ja Lanton Miku olivat käyneet Kalixilla katsomassa paikkoja, mutta Åretswågen ei ollut toiminut, ei myöskään Lappis, joten palasivat Kelokurkkiolle. Seuraan liittyi myös Kaukolan Tuomas ja Mykkäsen Anni. Aallolla nähtiin tämän jälkeen muutakin kuin etusurffia.
Vesi jatkoi laskuaan Kelokurkkiolla (Muonionjoki) ja myös Torniolla alkoi olla vesi sen verran alhaalla, että Kattilakoskella alkaisi toimimaan ala-aalto ja mahdollisesti myös Mega-aalto. Auto kohti etelää ja perillä odotti palkinto. Vedenkorkeus oli juuri optimaalinen ala-aallolle ja täällä pääsikin jo blunttaamisen makuun.
Ja tekijät olivat sitten oma lukunsa. Aallossa pystyi tekemään liikkeen ja kalliolta oli hyvä kuvailla, vaikkakin auringonpaiste vaihtui tässä vaiheessa reissua sateisemmaksi, mutta oli sitä välillä poutaakin. Lauantaina aamusta käytiin Mega-aaltoa melomassa, mutta ei ollut parhaimmillaan, tai lähinnä aallon kiinnisaaminen oli melkoista arpakauppaa. No muutamat surffit sai ja pomppuun kun osui bluntti niin ihan kivasti lävähti 🙂
Tällainen pikareissu tällä kertaa, seuraavalla viikolla ollut Week of Waves osui kyllä hyvään ajankohtaan ja Facebookista oli mukava seurata porukan edesottamuksia. Ei edes harmittanut, kun pääsi itsekin hieman maistamaan 🙂
Kiitoksia kaikille reissussa törmätyille (TuomasV, Krisse, Ari, Heikki..). Alla vielä muutama kuva.
Tiistaimelonnat Pernoolla
Lähdettiin Heikin, J-P:n ja Jyrin kanssa tiistai-illan setille Pernoolle. Facebookin ja Kohinan foorumin perusteella oli tiedossa että seuraa on myös tarjolla.. Vesillä olikin kauden ennätysosanotto, yhteensä 15 melojaa, niin kokeneempia kuin vasta pari päivää sitten alkeiskurssilla olleita. Pernoon vedenkorkeus oli 17,76 m (160m3/s), mikä on oikein hyvä lukema, varsinkin kuivan kevään jäljiltä.
Torminvirralla 5. aalto toimi juuri ja juuri, tarjoten lähinnä etusurffia, ohesessa Jyrin tyylinäyte
Tormin ykkösessä pystyi kärryttämään, päivän kohokohtana pari linkitettyä kärryä.. Tormilla melottiin pitkään, alas mentiin Vääränkoskea ja samalla tuli kurkattua ”Tuoksujen puutarhaan”. Vielä ei tuoksuja haistanut eikä kukkia kukkinut, kannattaa käydä kesän mittaan seuraamassa tilannetta.
”Tuoksujen puutarha”
Kinkkubingoon ei riittänyt enää voimia, sinänsä harmi kun on tällä vedellä ehkä parhaimmillaan eikä haittaa vaikka vesi hieman tästä laskeekin. Vesillä oltiin 3 tuntia, nopeat suihkut ja Kontin vieraskirjaan kuittaamisten jälkeen kotimatkalle. Ensi tiistaina uudestaan!
Sivut päivitetty
Koskimelonta.com sivut siirretty uudelle palvelimelle, hieman säätöä ja viilauksia vielä käynnissä..
Kun sivut ovat vireessä niin siitä ilmoitellaan!
Myllykoski Bigwater Festival 12.4.2014 – Tulokset
Melonnan kilpailukausi avattiin jälleen Nurmijärvellä, tällä kertaa varsin vähävetisenä, mutta ennätyksellisen suurella osanottajajoukolla!
Eikä tälläkään kertaa haastava Myllykoski päästänyt helpolla melojia, haastavuutta lisäsi kosken kivisyys ja ahtaat linjat.
Lue lisää lehdistötiedotteesta
Myllykoski Bigwater Festival melottiin haastavissa olosuhteissa
Kilpailut melottu, käy lukemassa lehdistötiedote sekä tulokset tapahtumasivuilta
 |
 |
 |
 |
Myllykoski Bigwater Festival – Tapahtuma siirretään
Myöhäisen kevään johdosta on Myllykoski Bigwater Festival pakko siirtää, koski on vielä pahasti jäässä eikä ehdi mitenkään sulamaan 13.4.2013 mennessä.
Tapahtuman uusi ajankohta tullaan päättämään 12.4.2013 mennessä, uusi ajankohta tulee olemaan joko lauantai 20.4.2013 tai 4.5.2013 klo 14.
Uudesta ajankohdasta tiedotetaan näillä sivuilla sekä Facebookissa
Kuvia Myllykoskelta 4.4.2013
Myllykoski Bigwater Festival 13.4.2013
Kymmenen vuotta tulee täyteen tänä keväänä Myllykosken kisojen aloittamisesta. Vaikkakin pieni tapahtuma, niin isosti lähdettiin aikanaan 2004 liikkeelle, siis vesimäärien suhteen.. Ja viime vuodet ovat jatkaneet nimensä veroista menoa, eikä tämä kevät näytä tekevän poikkeusta. Paikalla sinun lisäksesi Suomen ja Venäjän kovimmat koskimelojat sekä valtoimenaan vaahtoava Myllykoski!
Lue lisää tapahtumasivuilta
Koskimelojat Kolilla
Jo perinteeksi muodostunut koskimelojien Kolin laskettelureissu vietettiin 8.-10.2.2013. Vauhdikkaaseen viikonloppuun osallistui noin 20 henkeä ympäri Suomea. Moni matkustikin paikalle jo torstain aikana, jolloin perjantaina pääsi nauttimaan Ukko-Kolin vauhdikkaista rinteistä, jotka olivat aivan erinomaisessa kunnossa vauhdikkaaseen kurvailuun, samalla kun sai nauttia myös luonnonrauhasta. Tässä hiihtokeskuksessa kun ei hälinään juuri koskaan törmää.
Lauantaina aamusta osa suuntasi Loma-Kolin rinteille sekä miniparkkiin hyppimään, kuitenkin päivän aikana oli siirtyminen Ukon puolelle, jossa kamppailtiin “shalom-mestaruuksista”. Eli Suomi-Slalomin numeroliivin ylle ja kaikki samalle viivalle keppiä kiertämään, niin suksijat kuin lautailijatkin. Suomi-Slalomin tasoituskertoimilla saatiin ajat vertailukelpoisiksi * ja itse kisassa oli koskimelojat hyvin edustettuina. Illalla jaettu pokaali (lasinen sorsa) päätyi Tuula Jokisen hyllyyn, onnea Tuula!
* Viikonloppumme isäntä, maisteri Helltola lupasi pitää lautailijoiden puolia ja kirjoittaa Karjalaisen yleisöosastolle, sillä lautailijoilla ei ollut tällä radalla mitään mahdollisuuksia. Lautailijoista nopeimmin radan selvitti Jukka Kortesoja.
Lauantaina ruuan jälkeen Kolin Vanhankoulun Majatalosta saatiin käsiin varsinainen helmi, spedelinko! Parkkipaikalle rakennettiin hyppyri, josta lähti kierroksia moneen suuntaan, Juho Wirpin takavoltin ollessa ehkä illan hienoin suoritus.
Sunnuntaina muutama tunti rinteessä ja sitten kotimatkalle. Hieno viikonloppu takana, seuraavana talvena taas tänne!
Erikoiskiitokset vielä Kai Heltolalle reissun järjestelyistä!
Hasardia Vantaalla, sinivuokot Nukarinkoskella
Kevään tähän mennessä upein päivä oli mukava viettää Vantaan- ja Keravanjoen koskien tuntumassa melontaa katsellen ja vähän luontokuvaustakin harrastaen. Aamulla suuntasin Ollikaisen Jukan kanssa Nukarille, jossa melomaan lähti useampi meloja (JukkaO, JuhoW, KaiL, AkuA, JukkaH, AkiL ja Ilkka) . Vettä joessa oli mukavasti (Ylikylä 23 m3/s), mutta kosken yläosa ei kuulemma juuri yhtä köngästä lukuunottamatta tarjonnut hauskuutta.
Otin kuvia sillan jälkeen lähinnä maisemien kannalta, kun Nukarinkoskesta ei löydy omista arkistoista muuta kuin pari hyisessä sateessa otettua kuvaa.. Sillan jälkeen nähtiin vähän toimintaa, kun Ilkka kaatui ja eskimo ei kivikossa kääntynyt. Käsi kävi kauhukahvalla ja päivän ensimmäiset rintauintivedot tehty. Noin 50 m matka kivistä koskea ja muutamia mustelmia, sitten kamat kasaan rannalle.
Luiskan lähestymisessä oli myös toimintaa tarjolla, sillä akanvirrat olivat ahtaat ja siihen lähestyessä JukkaH ei ottanut ihan tarkkaa linjaa. Pientä säätöä ja mela pääsi tipahtamaan virtaan ja melaa etsittiinkin sitten kosken alaosasta pidemmän aikaa, mutta onneksi löytyi.
Luiska oli sen verran synkässä kunnossa, ettei tänään löytynyt sen haastajaa. Porukka valitsi oikean reunan kalaportaat ja siitä pääsi kosken loppuosan mukavan vauhdikkaalle pätkälle. Osa porukasta laski alaosan vielä uudestaan, loppuosassa Akilta lähti homma hieman lapasesta ja pienet kalastustalkoot oli vielä vuorossa ennen kamojen pakkausta autoon.
Seuraavaksi suuntasin Keravanjoen suuntaan, ensimmäisenä Havukoskelle, josta löytyi uusi Plattling. Koskiluokitukseltaan ykköstä, mutta loppuosassa vettä virtaa runsaasti pusikoiden läpi ja uimarille saattaa olla vaaranpaikkoja jumiutua pusikoihin. Seuraavaksi kävi läheisellä Pikkukoskella, jonka hontot olivat hyvännäköisessä kunnossa. Tämä koski olisi muuten Keravanjoen parasta antia, mutta alaosassa oleva vaarallisesti kaatunut puu joutaisi jo poistaa koskesta, jospa ensi kesänä saadaan tämä korjattua kuntoon.
Matarinkoskellakin tuli käytyä pitkästä aikaa, mutta sieltä ei löytynyt kurnuttajaa kummempaa nähtävää. Matarinkoski on selkeä I-luokan koski, jossa kuitenkin vesi virtaa tällaisella tulvalla puskissa joten syytä olla valpaana jos tänne lähtee melomaan. Kokonaisuudessaan Keravanjoki on hienolla säällä ja tällaisella tulvalla hyvä jokiretkeilykohde välillä Matarinkoski-Tikkurilankoski.
Kotimatkalla koukkasin takaisin Vantaanjoelle ja kehäkolmosen sisäpuolelle.Vantaankoskella oli mukavasti kuohua ja täältä löytyi päivän pahimmat hasardit (onneksi ei varsinaisessa koskessa), vai mitä sanotte oheiseen kuvaan liittyen.. Jokseenkin melko hyvät edellytykset lehtiin pääsystä siinä synkemmässä mielessä. Kaverit lähtivät Vantaankosken alaosan jälkeen tällä kumiankalla liikkelle ja laskivat virtaa noin 500 metriä. Tuli valistettua porukkaa, mutta halusivat silti meloa, no onneksi ei mitään käynyt. Kuvan henkilöiltä on saatu lupa kuvan julkaisemiseen (ja lupasin heitä vielä ojentaa täällä sivuilla).