Kilpailukauden avaus lähestyy vauhdilla, ilmoittautuminen on avattu, eli nimiä listaan sekä sana kiertämään!
Tapahtuma myös Facebookissa
Kaikki kirjoittajan anttip artikkelit
Kauden avaus aurinkoisella Keravanjoella
Vaikka koskimelontaa on tullut harrastettua jo pidempään, niin melontakautta ei ole tullut avattua aiemmin näin aikaisin. Eipä ylipäätään talvimelonta ole itseä kiinnostunut, mutta kun kevät on jo poikkeuksellisen pitkällä, niin kelpasi kamat kaivaa varastosta esiin ja suunnata Keravanjoelle. Ohjelmassa oli Matarinkoskelta Hanabölenkoskelle melonta ja mahdollisesti useampaan kertaankin.
Kahdeksan melojan voimin lähdettiin aurinkoisena iltapäivänä vesille. Ville, Allu, Jukka ja Kaitsu olivat käyneet ensin lämmittelemässä Nukarilla, tulivat sitten tälle vähän vähemmän jämäkälle pätkälle verryttelemään. Ville oli kuulemma tehnyt hurjuuksia ja Kaitsulta auennut aukkari, ehkä saadaan kuulla tarkemminkin reissusta..
Melottiin Matarinkoski, PIkkukoski ja viimeisenä Hanabölenkoski, kannettiin kajakit parkipaikalle ja todettiin yhden kierroksen riittävän tällä kertaa.
Vedenkorkeus Hanalassa oli 23,15 m, tämä on melkein matalin vesitilanne, jolla joelle kannattaa lähteä, kosket alkavat mennä turhan kivisiksi. Kokonaisuudessaan kosket ovat kaikki I-luokkaa, kevyesti kausi siis avattu ja kamat valmiina ehkä hieman jämäkämpäänkin. Tai laskupaatti on vielä uusimatta, viime kesän Norjan reissulla väsähtänyt Jefe kelpaa kyllä lähijoille, mutta uusi paatti on siis hakusessa. Onko se Pyranha, Jackson, Wavesport vai Dagger, selvinnee ehkä piakkoin..
-AnttiP
p.s. Nukarin reissulaisten edesottamuksista oma juttunsa
Kuvagalleria avattu
Koskimelonta.comin kuvagalleria on avattu! Sivuille on lisätty jo aiemmin julkaistuja kuvia vuosilta 2002-2003 ja lisää kuvia tulee näkyviin lähiaikoina. Myös uusia, aiemmin julkaisemattomia kuvia on luvassa.
Vanhankaupunginkoskella laskusessiot 14.12.2014
Sitten viime kevään ei ole Vantaanjoen virtaama noussut 30 m3/s tasolle kertaakaan, kunnes nyt joulukuussa. Syystulville suunniteltiin jo aiemmin laskutekniikkaharjoituksia, mutta kun vettä ei tullut niin ei auttanut mikään.
Toni Lähteenmäki, Mikko Juurikainen, Atte Lähteenmäki ja Mikko Aho olivat melontakamojen kanssa koskella ja olihan meitä useita rannalla hommaa pällistelemässä.
Koskimelonta.comin reportteri M. Aho oli itseasiassa ensimmäistä kertaa kyseisellä koskella laskuhommia suunnittelmassa, joten pientä jännitystä oli ilmassa. Tai miksi ei olisi, jotenkin tuntuu että Vanhiksella on jonkinasteinen henkinen ote kokeneempiinkin laskijoihin. Mikon ensimmäinen lasku meni hyvin, eikä jännitys paljoa menossa näkynyt.
”Jännitti niin v….ti ennen laskua, mutta sehän meni ihan hyvin”, kommentoi Mikko tuoreeltaan laskun jälkeen. Ja hyvin meni seuraavatkin laskut, homma alkoi olemaan hyvin hanskassa. Yhtäkään horjahdusta tai mitään muutakaan kosmeettista kommentoitavaa laskuihin tullut, pystyi vaan toteamaan taitojen kehittyneen. Ja kyllä mies uutta laskupaattiaankin taisi kehua. Ensi keväänä Mikolla onkin sitten edessä iceBREAKiin osallistuminen 🙂
Vesitilanne oli sunnuntainna suoranaisesti optimaalinen, ei tarvinnut jännittää ylimääräistä kiville jumittautumisista, vauhtia ja kuohuja mukavasti, muttei kuitenkaan yllättäviä tilanteita tarjoavia paikkoja, vaikka nähtiin kosken loppupäässä muutama eskimokäännöskin, niin ja Tampereen porukka piti huolen kalustotappioiden syntymisestä, kun MikkoJ:n melan lavasta puraisi näkki palasen pois heti ekalla laskulla.
Muutamia lisäkuvia löytyy Flickristä.
Soraistuksia ja soraääniä Pernoolla
Perjantaina 12.9.2014 Ilkka Tenhunen laittoi Kohinan Facebook -sivulle linkin koskimelojia pelästyttäneeseen uutiseen [linkki Kymen Sanomiin]. Pernoon koskilla oli aloitettu kalataloudellisia kunnostuksia ja melojille tieto tuli täysin puskista.
Vuonna 2009 ELY-keskuksen teettämä suunnitelma kirvoitti aikanaan tunteita niin paikallisissa asukkaissa, mökkiläisissä, melojissa kuin joissain kalastajissakin. Tuolloin suunnitelmasta lähdettiin keskustelemaan tarkemmin ja Suomen Kanoottiliiton nimeämät edustajat liitettiin mukaan suunnittelutyöhön varmistamaan, ettei koskien kunnostustöissä tehdä melontaharrastusta haittaavia toimia. Jukka Ollikainen, Hanna Sivén ja Antti Paavilainen osallistuivat useisiin tapaamisiin ja Pernoon koskien kaikki melonnalle kriittiset paikat dokumentoitiin suunnitelmiin siten, että kyseisillä aluilla mahdollisia toimia tehtäessä paikalla on myös melojien edustaja valvomassa töitä.
Edelliseen viitaten perjantaina luettu uutinen oli varsin suuri pettymys; Alun alkaen melojien suuri huoli oli siinä, että papereita pyörittäessä meitä kuunnellaan, mutta kaivinkoneen tehdessä töitä ei äänemme enää kuulukaan. Mutta onneksi parilla puhelinsoitolla saatiin työt keskeytymään ja sovimme sunnuntaille 14.9.2014 yhteisen tapaamisen Pernoolla. Selvisi myös, ettei kyseessä ole aiemmasta isosta kunnostushankkeesta, vaan tämä on erillinen, huomattavasti pienempi hanke, jolla pyritään saamaan aikaiseksi ensiapua kalojen luontaisen lisääntymisen edistämiseksi. Melojien edustajat oli jätetty infoamatta asiasta mitä ilmeisimmin inhimillisen erheen johdosta. Reagointi huomautukseemme oli ripeää, sillä työ pysäytettiin varttitunnissa puhelinsoitosta.
Tapaamiseen osallistui ELY-keskuksen edustajana Vesa Vanninen, soraistuksen suunnittelija sekä valvoja Jukka Rinne, melojien edustajina Hanna Sivén, Toni Spännäri sekä allekirjoittanut.
Pernoonkoskilla oli aloitettu työt Pykinkosken yläosassa ja tällä alueella työt jatkuivat vielä maanantaina. Yhdessä todettiin, ettei soraistuksilla ole merkittävää vaikutusta melojien kannalta.
Tämän jälkeen siirryttiin Sittarännin puolelle, jossa onkin paljon melojien kiinnostuksen kohteita. Paperilla olevia suunnitelmia tarkennettiin ja varmistettiin ettei toimenpiteillä vaaranneta melontakohteita (aaltoja/stoppareita).
Sittarännin niskalla soraistettavalla alueella on selkeä syvennös, jonne tulee noin 40 cm paksuinen sorapatja. Soraistusalueelta kohti kosken niskaa joki madaltuu jyrkästi, joten soraistuksen pitäisi pysyä aseteltavalla paikallaan eikä myöskään vaikuttaa käytännössä lainkaan virtaumajakaumaan koskessa.
Kosken ”välialtaaseen” tullaan laittamaan soraa kosken rantaan, tähän ei soraa pysty paljoa laittamaan, päävirtaan soraa ei laiteta vaan akanvirtaan eikä soraistus nouse korkeammalle kuin pohjassa olevan kallion korkein pinta. Eli oletettavasti muutama kauhallinen soraa tullaan tähän laittamaan, mutta tällä ei pitäisi olla vaikutusta korkealla vedellä akanvirran muodostumiseen.
Sittarännissä tehtävät toimet tullaan tekemään melojien edustajan valvonnan läsnäollessa nyt lähiaikoina.
Soraääniä
Sunnuntain tapaamisessa paikalla oli myös muita alueen käyttäjiä, niin mökkiläisiä, matkailuyrittäjää kuin kalastusoikeudet vuokrannut yrittäjä.
Keskustelimme monista asioista ja esiin nousi selkeästi tarve tavata yhdessä koskialueen eri käyttäjien kesken. Kohinan puheenjohtaja Toni Spännäri otti asiasta koppia ja kutsuu eri tahojen edustajia koolle marraskuussa.
Meidän koskimelojien on syytä kuitenkin välittömästi tsempata muutamissa perus käytösasioissa; Voimme miettiä tarkemmin mökkirantojen ohittamista, ei mm. käydä toisten mökkilaiturilta katsomassa vedenlämpömittareita, kuten viime viikolla oltiin kunnostauduttu.
Yhteistyöstä eri alueen käyttäjien kesken on ollut meillä hyviä kokemuksia, esimerkiksi syksyllä 2013 järjestetyissä Koskipoukamantien talkoissa kunnostettiin tietä ja ranta-aluita yhdessä Karhulan ladun sekä kumilauttayrittäjien kanssa.
Melomaankin ehti
Ehdittiin sunnuntaina melomaankin. Otin alle Kohinan Habitat 80 -laskupaatin. Latumajan rannasta laskin kajakin vesille ja Hannan kanssa lähdettiin kohti Torminvirtaa. Ruhanväärän pääsi kuin pääsikin melomalla ylös ja tästä innostuneena tuli melottua Vääränkoskikin ylös. Torminvirralla riitti yksi lasku ja alaosassa kikkailut, joten 1½ tuntia myöhemmin nousin ensimmäistä kertaa kajakista pois Sittarännin alla. Kävin vielä laskemassa Sittarännin uudestaan Hannan kikkaillessa Hönökiven kulmilla.
Melontakausi jatkuu edelleen, myös Hirvikoski on ollut hyvässä vireessä, toivottavasti sieltä saadaan raporttia myös koskimelonta.comiin.
-AnttiP
Laskutreenit Pernoolla
Olin lupautunut pitämään Kohinan tiistaimelonnoissa koskenlaskuharjoitukset tänään. Koulutus oli suunnattu aloittelijoista aina III-IV -luokan koskiin hamuaville..
Osanotto oli mukavan runsasta ja suuntasimmekin heti alkuun yhdeksän melojan voimin Tormille, jossa luvassa oli hieman erilaisten laskulinjojen hakemista. Lopussa treenattiin jo sen verran haastavaa reittiä, että melomisessa oli jo oikeasti tekemisen meininkiä.
VIrtaaman ollessa vain 80 kuutiota, jouduttiin jättämään vinoaaltojen treenaamiset seuraavaan kertaan, mutta haastavia akanvirtoja löytyi vastapainoksi.
Kiitoksia kaikille mukana olleille, lisää laskuharjoituksia on luvassa tänä syksynä, seuraavalla kerralla kohderyhmänä on jo IV-koskia laskeneet, mutta katsotaan sitä sitten lähempänä kunhan pk-seudun creekit taas kohisee kunnolla 🙂
Pari kuvatusta
Aurinkoinen päivä Pernoolla
Loma alkaa olla ohitse ja edellisestä melonnasta olikin jo vierähtänyt muutama viikko. Aamulla startattiin Vantaan Ikean pihasta Aarnen ja Eijan kanssa kohti Pernoonkoskia. Parkkipaikalle tultaessa arvasi, että muutama muukin meloja on tänään vesillä. Kohinan alkeiskurssin lisäksi Espoon Eskimoiden sekä Natura Vivan kurssit olivat käynnissä.
Suuntasin Tormille ja siellä tuli surffailtua. Ykkösaalto oli hieman matala ja sain pari kertaa kärryt jysähtämään pohjaan, niin keskityin sitten enempi etusurffiin. Kärryt olisi kyllä mahtuneet pyörimään, jos olisi saanut pidettyä paatin paremmassa kohdassa, jotenkin peräupotuksessa olinkin sitten jo siinä matalimmassa kohdassa.
Aurinko paistoi ja ilman paitaa tarkeni hyvin melomaan, tosin auringon suojaksi piti jossain vaiheessa heittää t-paita. Veden lämpötila oli jossain 25 asteen tienoilla.
Espoon Eskimoiden treenit väliportaalla
Torminvirralla oli hieman ruuhkaa, niin rannalla kuin koskessakin. Yli 30 melojaa mahtuu kuitenkin melomaan koskea alas hyvin, surffaamiseen keskittyneitä ei ollut kuitenkaan tällä kertaa kuin muutamia.
Pieni tilannekin nähtiin, kun Natura Vivan kurssilla ollut Iida laski koskea alas, Eskimoiden Jari Mäkisen surffatessa kakkosaallussa. Alhaalta tilanne näytti samalta kun kaksi ihmistä kävelee vastakkain jalkakäytävällä ja molemmat väistävät samaan suuntaan, väistävät uudelleen ja uudelleen… Jarille täydet pisteet Iidan uittamisesta, ilmeisesti Jari ottikin tossubisset tästä hyvästä melontojen jälkeen.
Melojia Torminvirralla
Yksi setti melontaa, aurinki lämmitti (poltti) mukavasti ja huomenna sitten arki koittaa.. Se tarkoittaa myös sitä, että Norjan reissun kuvat (ja muitakin) saatetaan saada viikon-parin sisällä nettiin näkyviin.
-AnttiP
Driva Rafting – Viimeisen päivän turnajaiset
Uni maittoi perjantainakin aamusta pitkään. Päivän ohjelmassa oli koko porukalla Drivan Rafting. Kaksi autoa starttasi leiristä kahdentoista aikoin melomaan, meidän autoporukan aloittaessa tuolloin vasta aamupalaa.
Meidän retkeen osallistuivat Jukka Huitila, Tomi Härkönen, Ilkka Nissinen, Juuso Järventie, Sami Mutanen, Christian Coleasa, Jarkko Mikkola, Jukka Kortesoja, Mikko Olkkonen, Aki Liuski, allekirjoittanut sekä vahvistuksena Lofoottien suunnalla asustava Taber.
Lähtöä odottelemassa
Drivan vesimittari (Gråura) näytti lukemaa 2,34 m eli vesi oli varsin vähissä. Siltapilariin maalatun asteikon mukaan vesi oli nollassa, joten varsin erilaista oli luvassa kuin veden ollessa 3-5 nurkilla.
Take outissa törmättiin aiemmin vesille lähteneisiin. Ollikainen kertoi kosken olevan muuten selkeä, mutta tähtipaikassa ylästoppari on pitävä ja moni olikin tässä kaatunut. Tämä tähtipaikka on vaativin kohta kyseiselle reitille ja se käydään katsomasta maista käsin. Paikka on myös helppo kantaa.
Alkupätkällä tuli muutamat uinnit ja hetken aikaa jouduttiin etsimään Christianin veden alle jumiin jäänyttä melaa. Onneksi mela löytyi, koska ryhmien sekoittumisessa ei oltu huomioitu ottaa varamelaa mukaan.
Tähtipaikalla Taber booffaili oikean haaran möläystä sillä aikaa kun muu porukka katseli linjaa vasemman haaran laskuun
Tähtipaikalla olikin keskiaikaista turnajaishenkeä käynnissä. Huitila laski ensimmäisenä ottaen hontossa huutia, päästen kuitenkin paikasta pois ja pyöräyttäen itsensä pystyyn. Seuraavan vuorossa oli Kortesoja, jonka huudit päättyivät uintiin.
Jukka Kortesojan lensi perän kautta katolleen, hieman myöhemmin aukkopeitto aukesi..
Seuraavan vuorossa Juuso, joka niin ikään otti uinnit. Täytyy antaa pisteet kaikille mukana olleille. Melojat pitäytyivät alkuperäisessä päätöksessään laskea, vaikka yksi toisensa jälkeen ottivat paikassa kyytiä luonnonvoimilta.
Mikko Olkkonen tyylittseli ensimmäisenä pystyssä tähtipaikan
Juuso Järventie vesipisaran läpi kuvattuna
Sami Mutanen totesi kanjonin lopussa että ihan eri paikka kuin edellisvuonna, jolloin vesi oli melkein metrin korkeammalla ja vauhtia oli paljon enemmän. Taustalla Mikko Olkkonen.
Illalla pakattiin kamat ja valmistauduttiin Tukholmaan lähtöön aamulla neljän-viiden välissä. Osa porukasta jäi jatkamaan reissua ja toivottavasti saamme lukea näistä seikkailuista pian lisää koskimelonta.comista. Laivalla riitti juttu kerrottaksi ja kuunneltavaksi.
Kiitokset kaikille mukana olleille. Ainakin omalta kohdaltani onnistunut reissu, rikkoutuneesta kajakista huolimatta. Jefestä löytyi toinenkin halkeama pohjasta, joten muovi on alkanut antaa periksi. Uutta paattia siis kiikariin. Tästä Norjan reissusta saattaa tulla vielä myöhemmin lisää juttua allekirjoittaneen kirjoittamana, mutta katsotaan sitä myöhemmin (niin ja tietysti kuvia).
Hyvää kesää ja alkaneita helteitä!
-AnttiP
Ylä-Rauma Carnage – Part II
Torstaina heräilin puolilta päivin ja aamupalaa rähmäisin silmin katsellessa mietiskelin, että mitenköhän virtaa riittää päivän melontoihin. Edellinen yritys Ylä-Raumalla keskeytyi heti alkuunsa ja univelkaa ehti Lillehammerin kierroksesta kertyä. Matkaväsymyksestä ja päivärytmin sekoamisesta johtuen blogin kirjoittaminenkin viivästyi.
Rokka lähti meille shuttlebunnyksi ja näytin matkalla mistä pääsisi katsomaan pätkän kiintoisimmat möläykset jalkapelillä. Ensimmäisessä koskessa edellisenä päivänä otettu sakkokierros kummitteli takaraivossa, eikä noin kuution kasvanut virtaama (+10 %) tehnyt paikkaa yhtään helpommaksi.
Linja piti suht hyvin.. Puhkaisin honton tällä kertaa turhankin vauhdilla enkä ehtinyt ottamaan parasta linjaa kattilan kohdalla, mutta pienellä kolistelulla vasempaan kallioon päästiin pystyssä jatkamaan.
Kakkoskoski meni mukavasti, rannalta löytyi myös edellispäivänä kadonnut slingi. Levähdyspaikan koskessa oli yleisöä, mutta 13 kuution virtaama ei aiheuttanut tällä kertaa sirkusta tähän jännään pikku droppiin.
Mini-Hukan yläpuolella oleva 2 metrin droppi oli helposti laskettavassa kunnossa. Paikka on syytä käydä saaresta käsin katsomassa, jotta pääsee hyvälle booffilinjalle. Paikka kuumottaa aina pikkuisen itseäni, onpahan edelliset uintini peräisin putouksen alta kesältä 2008. Eikä painetta helpota tieto siitä, että dropista noin 50 metriä alempana on 5 metrinen Mini-Huka -putous.
Laskut meni hyvin ja päästiin ylädropin jälkeen rantautumaan katsomaan alempaa, varsinaista putousta.
Jukka Kortesoja laskemassa Mini-Hukan yläpuolella olevaa pienempää putousta
Itse Mini-Hukan lasku noudatti tuttua kaavaa tältä viikolta; Maisteri Ollikainen laskee ensimmäisenä, ilman että alla on ketään vesillä, kaatuu, ui ja reskuttaa itse itsensä. Itse tuli otettua tässä välissä pienet vapaauintiharjoitukset kun ei ollut varmuutta ehtiikö Jukka saamaan melansa kiinni vai ei.
Vänskä laski seuraavana ja homma meni hyvin, kuten myös Pesosella. Kortesojan neitsyys uimisessa meni putouksessa, eli paikassa tuli kahdet uinnit. Sikäli erikoista, että pätkää monesti laskeneena en ole kertaakaan nähnyt tässä kenenkään uivan.
Loppupätkä meni hyvin, tiukin koskista kannettiin, eli vempulat jätettiin vetämättä. Kosken alussa oleva hontto oli erittäin vaikeasti puhkaistavissa eikä kosken lopussa oleva ”päänkatkaisuluiska” näyttänyt myöskään kovin kutsuvalta.
Pätkän lopussa oli hieman aikaa ihailla komeita maisemia
Vesimittari näytti 1,38 metriä, eli noin 13 m3/s.
Päivän aikana Heltolalta oli tullut viesti, että Åsengjuvetilla on täysi tivoli käynnissä ja uudessa majapaikassa saatiin kuulla, että myös Valldølan porukalla oli riittänyt hulinaa. Yhteen kun ynnäiltiin, niin torstaina oltiin kasvatettu uintitilastoja vaatimattomasti kahdellakymmenellä uinnilla. Huh huh! (ja yksi paatti sekä mela olivat kadonneet)
Perjantaille oli odotettavissa jotain kevyempää, vähemmän uintipainotteista, mutta kuinka siinä sitten kävikään..
p.s. Kuten yleensä, jatko-osat ovat aina huonompia eikä tässäkään tullut poikkeusta. Carnaget jäivät väliin, mutta sentään parit uinnit 🙂
Ylä-Rauma Carnage – Part I
Keskiviikkona herätys Dombåsissa ja hitsaamalla korjattu Jefe odotti nurmikolla lujuuskokeeseen pääsyä. Autojen keulat käännettiin Ylä-Raumaa kohti ja tunnin ajomatkan jälkeen oltiinkin lähtöpaikalla. Ala-autoa viedessä bongattiin levähdyspaikalla Gene17 tarrat kyljissä oleva paku, takaisin lähtöpaikalle ajaessa pysähdyttiin vaihtamaan kuulumisia Simon Westgarthin kanssa, joka oli porukkansa kanssa tulossa samalle pätkälle.
Hieman yli 12 kuution virtaama lupasi meille hyvää. Vettä olisi riittävästi, mutta ei mene vielä liian jämäkäksi. Myös Ylä-Rauma on pool-droppia, eli möläytysten alla on yleensä hyvät ja rauhalliset altaat, mutta itse kosket ovat sitten selkeää IV-luokan menoa (+ lopussa yksi vitosen koski).
Ensimmäisessä koskessa Jukka Ollikainen starttasi homman oikeanpuoleisesta haarasta (valittavina on kaksi erilaista reittiä). Laskun loppuosassa Jukka päätyi kalliota vasten ja kaatui nurin. Eskimokäännös ei noussut ja edessä oli Jukalle tämän kesän toinen uinti ja tyylikäs self-rescue. Itselläkään ei laskulinja pitänyt samaisessa koskessa ja jäin synkkään (ja ennestäänkin kovin tuttuun) kattilaan, pääsin tästä kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä pois, vaikkakin hieman huterin ottein.
Jukka Kortesoja laski ainoana vasemman haaran tarkan linjan slaidin
Toinen koski on lyhyt, hieman hankalasti kajakista käsin luettava, mutta itse muistin karkeasti mistä kohti lähteä liikkeelle ja lopun pystyisin kajakista käsin lukemaan. Osa porukasta kävi rannalta katsomassa, kun en halunnut antaa epävarmoja ohjeita, enkä toisaalta halunnut koskea myöskään rannalta katsoa. Timo Pesonen kurkkasi rannalta ja halusi laskea ensimmäisenä. Menin itse Timon perässä ja lasku meni meiltä hyvin.
Timo Rokka hetki ennen ylävirran kautta ympärimenoa
Jukka Kortesoja ja Timo Rokka tulivat viimeisinä kosken alas ja molemmat ajautuivat laskulinjassa ylhäällä hieman liikaa vasemmalle ja tätä seurasi kaatumiset. Rokan osalta kaatuminen johti ajautumiseen sivuttain stoppariin, jossa vauhdikas ylävirtaflippi taisi aiheuttaa Timon olkapään sijoiltaan menon. Mies ongittiin rantaan ja olkapäätä yritettiin laittaa paikalleen tuloksetta parilla eri tekniikalla. Tässä vaiheessa ei kipu haitannut toimenpidettä, mutta yksinkertaisesti Timon voimat (ja auttajien voimattomuus) sekä taidot eivät riittäneet tällä kertaa. Siirsimme Timon saaresta tien puoleiseen rantaan, johon JukkaK olikin ehtinyt jo käydä hakemassa auton. Hätänumerosta meidät ohjattiin 40 km päässä olevan Lesjan ”Doctor Houseen”.
Minä, TimoR ja TimoP lähdettiin kohti Lesjaa ja lääkäri aloitti kipulääkityksen. Nuori lääkäri kertoi, että on laittanut useita olkapäitä paikalleen, mutta sanoi isojen lihasten olevan haaste ja mahdollisesti edessä olisi matka Lillehammeriin (180 km päässä), jossa pystytään antamaan vahvempia lääkkeitä. Ja niinhän siinä kävi, ettei kolmen miehen voimat ja taidot riittäneet tässäkään vaiheessa. Klo 16:45 lähdettiin ajamaan Lillehammerin sairaalaan.
Valitettavasti omakohtaista kokemusta olkapään sijoiltaan menosta omaavana arvelin, että olkapää kuvataan ja laitetaan nukutuksessa paikalleen, ja homma ohi parissa tunnissa.. Saavuimme sairaalaan ennen ilta kahdeksaa, sen jälkeen jouduimmekin varsinaiseen rulettiin. Ilta oli sairaalassa kiireinen ja koska täälläkään eivät lääkärit saaneet kipulääkityksellä ja relaksanteilla kyllästetyn Rokan olkapäätä paikalleeen, oli edessä odotettu nukutus. Kiireisemmät potilaat menivät kuitenkin korkeammalla prioriteetilla ohi. Odotimme ja odotimme..
Timo (ja myös toinen Timo sekä allekirjoittanut) oltiin kuitenkin tilanteeseen nähden hyvillä mielin ja naurua riitti illan aikana. Potilaan perustiedot piti antaa seitsemään eri kertaan ja taidettiin samalla myydä joku tietojärjestelmäkin sairaalalle. Ja jokaiselta taholta tärkein kysymys oli, että saahan operaation sitten kuvata videolle 🙂
Potilas-Rokka
Yhden jälkeen yöllä lääkäri ehti käydä jo varoittamassa, ettei Timo pääse operaatioon mahdollisesti kuin vasta aamulla. Aloimme huolestua ja tenttasimme lääkäriä tästä. Tiedä auttoiko, mutta varttia myöhemmin hoitajat tulivat hakemaan Timon operaation, noin 10 tuntia myöhemmin olkapään sijoiltaanmenosta. Tässä vaiheessa ei tullut lupaa kuvaamiseen, emme päässeet Pesosen kanssa ikuistamaan tilannetta. Hoitajan työntäessä sänkyä kohti hissiä kuului Timon suusta vielä ”Can I take my GoPro?” 🙂
Tunnissa mies tuli takaisin olkapää paikoillaan kantositeessä. Sairaalasta päästiin ulos (jostain takaovesta, kun ei uloskäyntiovea löytynyt) puoli viiden aikoihin, kun nukutuksesta oli kulunut riittävä aika. Statoililta haettiin hampurilaiset (päivän lounas, päivällinen sekä iltapala). Kotimatkalla peura juoksi konepellin edestä juuri kun olin takapenkillä haaveillut nukkuvani muutaman minuutin. Seitsemän aikaan aamulla saavuttiin Dombåsiin ja unta vihdoin kuulaan, puolille päivin asti. Tästä luvassa jatko-osa, eli torstain uusi retki Ylä-Raumalle.